Emmaljunga tampere suomi 24 seksi homoseksuaaliseen

emmaljunga tampere suomi 24 seksi homoseksuaaliseen

Ja tämä historia on myös todella hurja, ihan nousee ihokarvat pystyyn. Suora lainaus Laura Savolaisen jutusta siis:. Vaaleanpunainen sinetöityi naisten ja tyttöjen väriksi toisen maailmansodan aikaan. Vaaleanpunaisesta tuli feminiininen ja halveksittu väri, johon mies ei voinut pukeutua. Vaaleanpunainen on edelleen ristiriitainen ja paljon tunteita herättävä väri, Annamari Vänskä sanoo.

Se on aina kivaa kun aletaan haukkumaan idiootiksi Onneksi pystyt suhtautumaan siihen huumorilla! Mun merkitsevät silmänpyörittelyt aina tämän vitsin yhteydessä eivät ole menneet yhtään perille: Itse olen kasvanut -lukujen vaihteen mitensennytsanois sukupuolineutraaleissa vaatteissa, kas kun kaikkihan silloin oli ruskeaa, sinistä, vihreää, punaista, oranssia jne.

Ehkä järjettömin kaikista oli tänään facebookin myyntipalstalta bongattu varaus ruskeista lasten toppahousuista ei kuviointeja tms. Mulla ei ainakaan ole tullut mieleen että metrinmittaiset lapset olisivat sukupuolen mukaan niin erimuotoisia etteikö niille samat toppahousut kävis Jopa väärä vaaleanpunaisen sävy saattaa jossain vaiheessa olla kengissä Siinäpä sitten saa syyttää vain itseään jos on vähän rajoittunut lapsi. Meidän 1,5-vuotiaalla ei ole muuten ainakaan vielä esiintynyt mitään "vaatepreferenssejä".

Ainoa vaateinnostus on ollut tanssituntikaverilta tyttö bongattu autopaita - se oli Silvan mielestä niii-iiiiin ihana: Mä mietin aika paljon näitä vaatejuttuja, ja työttöjen ja poikien kohtelua ja kasvatusta - kun nyt sattuu olemaan nuo samanikäiset tyttö ja poika kasvatettavina.

Mutta sitten taas, kun ne nyt on kaksoset, niin se sukupuolieron korostaminen on yksi keino korostaa sitä omaa identiteettiä ja erilaisuutta. Se nyt ainakin on hyvä, että näistä edes puhutaan, tehdään näkyväksi, niin joskus jotain voi muuttuakin. Toi onkin muuten tosi mielenkiintoinen juttu - että miten, kun on tyttö ja poika -kaksospari? Voisi kuvitella, että ainakin meillä ainakin sukulaiselta lahjaksi tulisi samanlaisia vaatekertoja sinisenä ja punaisena Ja että miten sitä onnistuu puhumaan kaksosille "tasa-arvoisesti" niin, että ei just "söpöstele" tyttöä ja "reipastele" poikaa?

Mun on pakko myöntää, että mulle itsellenikään se ei tule ihan automaattisesti, vaan asiaan pitää ihan opetella kiinnittämään huomiota. Nuo opitut puhetavat kun ovat kuitenkin tosi syvällä ja sitkeässä. Tätä oon miettinyt, jos meilläkin tuleva sisarus sattuisi olemaan poika - että osaisi sitten olla sisaruksille sukupuolen osalta tasa-arvoinen Mä oon kans samaa mieltä, että puhuminen on tärkeää.

En tosiaankaan siis itsekään ole mikään pulmunen tässä - luultavasti itsekin tosi helposti kehuisin "oi, miten iiiiihana mekko sulla on" tytölle, ja "vautsi miten hieno autopaita" pojalle siis silleen eri äänensävyillä - heh näitä äänensävyjä on vaikea kuvata näin kirjoitetussa tekstissä. Heh, Kuuttihan oli taas viime viikolla koulullani mukana ollessaan "suloinen tyttö" ööh, oranssiruskeissa vaatteissaan. Ja Keravan Marimekon liikkeessä Aliinassa kävi myös sukupuolenvaihdos: Olen koettanut vauhkota tästä asiasta sekä tosissani että puolivakavissani ties kuinka pitkään ja iskeä tutkimuksia pöytään, mutta aina sieltä iskee joku elämäntapamohikaani, jonka mielestä autovero, aselait ja lasten pukeminen muuhun kuin pinkkiin ja vaaleansiniseen mädättävät yhteiskuntaa sisältäpäin.

Se on myös ihan älytöntä, että moni näistä mohikaaneista "kumoaa" ihan tieteelliset ja perusteellisesti tehdyt tutkimukset toteamalla pokkana omalla mutu-tuntumallaan, että "höpö höpö ei sillä ole mitään väliä". Heh ja ihan vilpittömästi rinnakkain ikään kuin tasa-arvoisiksi argumenteiksi laitetaan tieteellinen tutkimus ja "meidän tyttökin on kolme ja tykkää leikkiä barbeilla" -lauseet: Täytyy sanoa, että asiaa sen enempää edes ajattelematta olen saanut vahingossa kasvatettua lapseni niin, että eivät tuohon värimuottiin ole luiskahtaneet.

Poika ilmoittaa lempiväreikseen pinkin ja mustan. Tyttö kulkee ihan mukisematta isoveljen vanhoissa vaatteissa tosin ryöhelöisempää ja mekkoisempaakin kaapista löytyy, sukulaisten toimesta Ärsyttävintä on ollut se, että tytön ollessa sinisessä haalarissa, tätinsä kauhistuneena kysyi, että mitä jos joku luulee sitä pojaksi?!?!

Ensinnäkin, mitä sitten ja toisekseen, miksi MIKSI ostaisin uuden haalarin, kun kaapista hyvä haalari löytyy Miksi se on niin olennaista - ja jonkun mielestä joka ei tulkintaa osaa tehdä joskus jopa loukkaavaa?

Silvaa on usein luultu pojaksi, ja tilanteesta riippuen olen joko korjannut tai ollut korjaamatta. Vähän ajatellen sen mukaan, että en ole myöskään halunnut nolata väärän arvion antajaa. Jos olisi oikein oikein ilkeä, voisi toivoa, että kaikki nettirähisijät eivät lisääntyisi.

Tai jos lisääntyisivät, osaisivat kasvattaa jälkeläisistään paremmin käyttäytyviä ja muut huomioon ottavia ajattelevia kansalaisia.

Omaa 1-vuotiasta tyttöäni, jonka olin pukenut siniseen ja harmaaseen eikä harmaan puseron alla ollut vaaleanpunainen body näkynyt , taas eilen luultiin pojaksi. En pyri pukemaan lasta tytöksi saati pojaksi, enkä edes tietoisesti sukupuolisensitiivisesti, vaan kivoihin vaatteisiin. Monesti olemme pukeutuneet sävy-sävyyn samantyylisiä vaatteisiin. Sinistä, harmaata, keltaista, joskus jopa mustaa. Valkoista ja välillä vaaleanpunaista. Meillä kans vaatevalinnat tehdään sen mukaan, mikä meidän vanhempien mukaan näyttää kivalta.

Joskus tirppana on ihan punaisissaan, joskus taas sinisissä tai ruskeissa - mieluiten aina värikkäissä ja iloisissa vaatteissa. Ja kun Silvalle kehittyy oma vaatemaku, sitten varmasti annetaan hänen itsensä mahdollisuuksien mukaan valita.

Vaikka sitä vaaleanpunaista, jos tirppa niin itse haluaa: Hih, alempi kappale on kuin minun kirjoittamani! Samoja värejä meilläkin - ja tytöllä, hui sentään. Ylempi kappale taas ei ole kuin minun kirjoittamani, koska en osaisi noin nasevasti ja hyvin lausua.

Lievät huutonaurut tuosta lisääntymiskommentista: D Tietysti, siis tietysti, miksi emme ole tätä jo aiemmin tajunneet?! Will someone think of the children?! Tosissaan puhuen, joku järki nyt tähänkin hommaan. Eikös vaatteiden kierrättäminen veljiltä siskoille ja toisin päin ole vain mahdottoman järkevää kaikilta kannoilta katsottuna? Ja vaikka en tykkääkään ylisukupuolisuudesta, en myöskään ehkä tahtoisi pukea poikaa mekkoon, joten sukupuolineutraalius lienee paras vaihtoehto peruskäyttövaatteisiin.

Mitäs sitten, jos tytöltä löytyy myös niitä mekkoja ja pojalta supersankareita, tai toisin päin? Valinnanvarasta kai kaikessa kyse pitäisi olla. Ja mun logiikalla vaatevalmistajillekin olisi parempi, jos samaa vaatetta voisi ostaa sekä tyttöjen että poikien vanhemmat - lisää myyntiä, anyone? Hmmm niin joo toisaalta sitten on se pointti, että jos vanhemmat olisivat pukeneet vauvansa täysvaaleanpunaisiin, ja sitten perheeseen tuleekin poikasisarus, vaatevalmistajat saavat tuplamyynnin - kun vanhemmat "joutuvat" ostamaan uudet vaatteet Ehkä tämä on osa sitä logiikkaa, millä vaatevalmistajat tarjoavat sukupuolitettuja vaatteita, vaikka niin moni vanhempi nykyään haluaisi neutraalimpaa Meiltäkin muuten Silvalta löytyy paljon mekkoja, ja myös ihan selkeän tyttömäisiä vaatteitakin.

Ei se ole mikään ehdoton no-no meilläkään, jos vaate on kiva ja miellyttää silmää. Varsinkin kesällä tirpalla oli mekkoja - kyllähän mulla itselläkin on kesäisin aina mekko päällä: Niissä mekoissa on kuitenkin se huono puoli, että jos Silvan tuleva sisarus on poika, ne jäävät vaan yhdelle käyttäjälle Eli siinäkin mielessä neutraalit vaatteet on just hyviä. Uutislähetystä en nähnyt, mutta onneksi on Areena. Mukava nähdä elävää kuvaa teistä ja kuulla puheääntä: Ja artikkeli oli mielenkiintoinen.

En ole tosin koskaan harrastanut värikoodausta pojan vaatteissa vaan ollut värien suhteen avomielinen. Samoin teen myös silloin, jos mulla olisi tyttö joskus tulevaisuudessa. Ajatus tyttöjen ja poikien väreistä joutaisi jo vähitellen romukoppaan.

Hyvä, että aihe herättää keskustelua. Samaa mieltä, oon tosi iloinen, että tämä aihe nousee keskusteluun - se on kuitenkin yksi osa tasa-arvokeskustelua. Tietysti vain yksi osa, niitä on paljon muitakin: Minä tunnustan, että olen todella tarkka lapsen vaatteista. En halua lapselle mitään, mitä pidän rumana tai jonka väri ei miellytä sitä rumien ja kamalanväristen vaatteiden cocktailia maistelin itse koko oman lapsuuteni, ja vahinko on otettu oman lapsen kanssa takaisin, kun ei enää tarvitse periä kamaluuksia sukulaislapsilta Mutta ei se vaatteen miellyttävyys ole väristä kiinni.

Ihan tarkoituksella olen punaisen ja pinkin ohella hankkinut turkoosia, ruskeaa, harmaata, sinistä Ja antanut kiivetä mekossa puuhun. Ehkäpä senkin takia on tullut pohdittua mitä tuolle likalle juttelee. Mutta luulenpa, että kunhan tämä vaaleanpunainen vauvahuuma laskee, niin en enää edes pohdi moisia juttuja. Mun mielestä kyllä ilmaisit! En ehtinyt eilen vastailemaan - mutta olin silloin aikeissa sanoa, että itse asiassa oon mäkin ystävän äideiltä kuullut ihan tuollaisia samanlaisia kommentteja: Mun mielestä on ihan hyvä, että tunnistaa vaikkapa omassa puheessaan olevan "hetero-oletuksen".

Voi sit itse päättää, että aikooko muuttaa vaikkapa käyttämiään sanoja vai jatkaako samalla linjalla: Pakko muuten kertoa yksi omakohtainen esimerkki vuosien-vuosien takaa.

Siis ajatuksella tuosta hetero-oletuksesta ja miten se voi johtaa vähän kiusalliseenkin tilanteeseen. Juttelin eräässä tilaisuudessa vapaamuotoisesti erään naisen kanssa, puheesta oli käynyt jo ilmi että hänkin on parisuhteessa. Nainen vastasi jotenkin tosi ystävällisesti, mutta vähän nolosti: Eli tuli tosi kiusallinen tilanne molemmille, nainen todennäköisesti puntaroi nopeasti, että kannattaako korjata vai ei. Mutta siinä tilanne oli sellainen, että oli todennäköistä että meidän juttelu jatkuu myöhemmin - ja jos hän ei olisi korjannut, tyyliin seuraavana päivänä oltaisiin edelleen puhuttu "miehistä"  ja väärinkäsitys olisi ollut jo liian pitkällä ja kiusallinen korjattavaksi.

Joten hän korjasi heti. Mä löin itseäni henkisesti avokämmenellä naamalle, että miksi pitikin just silloin sanoa mies eikä vaikka kumppani tai puoliso. Meidän arkitermeihin on vaan niin syvälle pesiytynyt se ajatus, että heteroita tässä ollaan - ei sitä helposti tule ajatelleeksikaan. Nyt en kyllä ymmärrä miksi noin pienelle joo tiedän, hän on lapsinero ja ymmärtää asioita, joita itsekään en ymmärrä pitää edes selittää moista asiaa?

Ankkalinnasta, että "Iines on sellainen omahyväinen lortto, joka leikkii Akun ja Hannun tunteilla, vaikkei oikeasti halua kumpaakaan heistä kumppanikseen. Blogistasi on yhtäkkiä tullut paikka, jossa postaus toisensa jälkeen kerrot kuinka erilainen ja uniikki teidän perheenne on.

Onkohan Titi-nalle perheineen liian tavallinen hahmo puutalon perheelle, kun siellä on kuitenkin ihan normaalisti äiti ja isä sekä isoäiti ja isoisä? Tilattiin muuten keskustan ärrältä iltapalat kotiinkuljetuksella suoraan telttaan koska sekin on erilaista.

Varmistettiin ennen tilausta, että lähetti on lesbo tai homo. Minun mielestä oli kyllä tosi ikävä ja asiaton kommentti. Ehkä Silva on kysynyt asiasta aiemmin? Ainahan sitä oman lapsensa näkee kaikkein suloisimpana lapsena maailmassa. Tuskin kukaan erityisesti ajattelee, että " tänään on se päivä kun OPETAN kolmivuotiaalleni mitä homous ja suvaitsevaisuus on" vaan ehkä tässä on arjen touhuissa tullut sopiva tilanne vastaan, jossa on voinut asiasta kertoa.

Ilman sen kummempia miettimisiä. Eikö tuo juuri kuulosta siltä että "tänään opetan lapselleni mikä on homoseksuaali", kun vartavasten käydään lainaamassa levy josta saadaan sopiva aasinsilta aiheeseen? Jos lapselle olisi sanonut että Mimi ja Kuku on naimisissa, olisiko lapsi reagoinut asiaan sen kummemmin kuin ehkä "aha". Toitotetaan jonkun asian normaaliutta korostamalla sitä? Jos halutaan viestittää asian olevan täysin arkipäiväinen asia, eikö kannattaisi olla alleviivaamatta sitä ja tekemättä siitä numeroa?

Eivät kai Mimi ja Kuku ole parisuhteessa keskenään, vaan näyttelijät niiden takana, yksityiselämässään. Kerrotteko senkin, että Titinallet eivät konsertissa sitten ole oikeita nalleja vaan niiden sisällä on ihmisiä jotka voivat olla joko homoja tai heteroita mutta vaikka olisivat homoja niin se on ihan ok? Älähän vaan lapsonen luule että ne on nalleja, satuhahmoja, ne ovat joko homoja tai heteroita. Oon vähän pihalla näistä edellisen illan aikana tulleista kommenteista.

Mistäköhän sä nyt luit, että varta vasten käydään lainaamassa levy ja niin edelleen. Mimi ja Kuku on lasten musiikkia - meillä on lapsia - oiskohan siinä sitä aasinsiltaa ehkä olemassa? Eikä tuo ollut mikään painotuskeskustelu vaan ihan tavallinen keskustelu. Jonka hauska juttu yritti olla se, että tirppa ajatteli Mimin olevan naimisissa leijonan kanssa.

Nää tulee kyllä niin random-kohtiin nää tällaiset kommentit joskus, että pistää ehkä vähän huvittamaan. Haha, olitpas ison herneen löytänyt hengitettäväksi! Mutta siis tää erohan on vaan tosi ihmiskohtaista, miten tulee muksulle juteltua. Meidän oma napero on vielä vatsassa, mutta mun äiti ainakin nauraa nyt jo, että meidän lapsi tulee oppimaan hassuja asioita jo nuorena, kun esim siskon kolmevuotiaalle vastaan aina niin kuin asia on.

Eli jos kysyy vaikka öö onpa vaikea keksiä esimerkkiä! Ymmärtää minkä ymmärtää, ja toki yritän sanoa niin, et jotain tajuaa, mut en näe mitään syytä olla vastaamatta "oikein" vain koska kyseessä on muksu. Samoin näkisin ihan potentiaalisena tällaisen tilanteen, jossa höpöttelisin ääneen tasa-arvoisesta avioliittolaista, koska se nyt vaan olisi pälkähtänyt päähän Mimista ja Kukusta puhuessa.

Joo, meilläkin kyllä lasten kanssa jutellaan ihan kaikenlaisista asioista ikätasoisesti, toki eli esim. Ihmiset kun usein just sillä tavalla kommunikoivat keskenään: Tasa-arvoisesta avioliittolaista meillä on tietysti juteltu aikaisemminkin, silloin äänestyksen aikaan. Niin kuin tosiaan ihmiset asioista juttelevat: Meilläkin asuu tuollainen asioiden selittäjä.

Hän on diplomi-insinööri ja hänen nelivuotias tyttärensä osaa luetella polttomoottorin osat youtube-videolta joka on animaatio polttomoottorin toiminnasta.

Ystävien parivuotias lintubongariperheen lapsi osasi luetella ziljoona lintua ulkonäöltä kun vanhempansa olivat lastenkirjojen "pupu, kissa, lintu" -systeemien sijasta käyttäneet "pupu, kissa, viirupöllö, sinitiainen" -tyyppistä lähestymistapaa.

Minä olen näistä esimerkeistä oppinut, että taidan itse aliarvioida lasteni kykyä omaksua asioita Hih taas pikana, tuun myöhemmin koneelle: Mun mmmmität siis kohdistettu tuolle aiemmin olleelle kommentille, ei tuohon suoraan ylle: Eli meillä kyllä kans paljon jutellaan erilaisista asioista! En siis sitä ihmetellyt: Mä uskon aika paljon, että nykyiset lapset elää maailmassa, joka on vähemmän mustavalkoinen.

Siis kun itse on syntynyt maailmaan, jossa homoutta ei pahemmin ollut esillä vaikka sitä tietysti on ollut ja presidenttinä oli kekkonen, kekkonen, kekkonen.

Niin ja telkusta näkyi kaksi kanavaa kun olin pieni ja mustia ihmisiä näkyi lähinnä Bill Cosby showssa. No, nykyään on niin moni asia toisin paremmin, sanoisin minä: On ihan normaalia että on ystävänä heteroita ja homoja, kiinalaisia ja jenkkejä. Jaarittelu seis, mutta siis tosiaan oikeasti iso muutos on tapahtunut mun lapsuuden ajoista esim. Meidän lapset oikeasti tulee vielä ihmettelemään luvun äänestyksiä ja pohdintoja aiheesta: Ai jestas sentään mä hajoan Mimiin ja Kukuun.

Ovatko he kenties turkulaisia? Vai onko heillä joku diili Turun kaupungin kanssa? Koska voin nimittäin kertoa, että täällä ei ole yhtäkään lastentapahtumaa, jossa he eivät olisi. Joojoo, eihän se show ole minulle tarkoitettukaan ja lapsi siitä tykkää, myönnettäköön. Mutta mulla hajoaa pää siihen lässytykseen. Ja sivuhuomautuksena Mimin ja Kukun yksityiselämä on minulle aivan yhdentekevää.

Minua ei myöskään kiinnosta kaupan kassan, kirjastovirkailijan, Pulssin lastenlääkärin tai Ilkka Kanervan yksityiselämä eikun sori se viimeinen ehkä vähän kiinnostaa sittenkin. Kaveripiirissämme on sekä hetero-, että sateenkaariperheitä. Toivonkin, että lapselleni parasta asennekasvatusta olisi ihan tuo tavallinen lapsiperhesosiaalisuus leikkitreffien, grillaamisen ja puistoleikkien muodossa. Jos emme tee asioista suurta numeroa, lapsi toivottavasti oppii pitämään itsestäänselvänä sitä, että monenlaisia perheitä on olemassa.

Mä komppaan tässä sitä että mua ei kans kiinnosta yhtään muusikoiden, kirjailijoiden ja näyttelijöiden yksityiselämä. Tässä ollaan miehen kanssa niin eri maata, siis kun mä en suostu katsomaan mitään dokkareita tai lukemaan elämänkertoja, niin miehestä ne on tosi mielenkiintoisia.

Mutta joo, Mimi ja Kuku näyttää tosi ärsyttäviltä, en tosiaan esittele lapselle noita tosin mä olin tosi tosi ennakkoluuloinen Malttia ja Valttia kohtaan, kunnes päädyin näkemään ne livenä ja nauramaan ääneen niiden liikennevalistukselle: Hei ne itse asiassa taitaa asua jossain siellä suunnalla - muistan jostain lehtijutusta hämärästi lukeneeni Tai sitten muistan ihan väärin: Me ei olla noita livenä koskaan nähty, vaikka ilmeisesti ne keikkailevat täälläkin päin suht ahkerasti.

Ainakin Isyyspakkauksen porukat ovat käyneet live-fanittamassa: Meidän tirpalle tuo ei ollut sitten kovin menestys, tuon levyn perusteella ainakin. Täytyy myöntää, että vähän nostin minäkin ensin kulmakarvoja sillä tavalla että no täytyykö sitä alleviivata että ne on tätejä ja naimisissa. Meillä on nuorimmaisen kummisedät ja aika monet muutkin ystävät samaa sukupuolta olevia pariskuntia ja ehkä siksi ei ole tullut ikinä mieleen sitä niin korostaa - kun ei korosta sitä että naapurin Matti ja Maija on Nainen ja Mies niin ei tule sitten korostettua sitäkään että ne toisen puolen naapurit Pekka ja Sauli on muuten molemmat miehiä: Jäin oikein miettimään ja me ei olla ikinä taidettu edes puhua siitä että vaikka ne kummisedät olisivat jotenkin erityisiä, ne on vaan ne Niillä on mandariineja aina kulhossa kun mennään kylään ja niiltä saatiin Trioli-dvd pikkujoululahjaksi, ne on varmaan niitä määreitä joita lapset ko.

Kieltämättä itsekin odotan ihan mielenkiinnolla, tuleeko jossain vaiheessa lapsilta kysymyksiä tuosta asiasta mutta ainakin tähän asti ne ei ole korvaansa lotkauttaneet koko sukupuolijutulle, niin ei olla sitä sitten myöskään aikuisina otettu esille.

Mutta varmasti olisi itsekin tullut enemmän nostettua asiaa jos ei olisi noita ihan konkreettisia ihmisiä lasten elämässä läsnä. Kiitos Krista koukuttavasta blogista. Olen seurannu teidän perheen eloa aktiivisesti alusta saakka.

Nyt kommentoin ensimmäisen kerran: Olen itse 3 vuotiaan tytön ja 6 viikkoisen pojan äiti. Yhtäaikaa huvittuneena ja ärsyyntyneenä luen kommentteja nykyajan vanhemmuudesta. En puhu nyt vain tästä postauksesta tai pelkästään sinun blogissasi käydystä keskustelusta vaan yleisestä keskustelua vanhemmuudesta ja kasvatuksesta. Miksi siitä on tehty niin vaikeaa? Eikö yöheräämiset, niskapaskat, kiukkukohtaukset, syömättömyydet, uhmat, korvatulehdukset ja vesirokot riitä.

Miksi pitää jokaista sanaa ja lausetta joutua miettimään ja puntaroimaan ettei vain vahingossa kasvata lastaan suvaitsemattomaksi. Muista, homoja ei saa mainita sanallakaan ettei vain homoudesta tule epänormaalia, tytölle ei saa ostaa nukkea, vaikka tytär kuinka haluaisi, ettet vain tuputa hälle perinteisiä sukupuolirooleja, äläkä herranjumala ainakaan jumalasta puhu!

Lapsi oppii ja kehittyy myös yhteiskunnan kehityksen ja hallitsevan arvomaailman myötä, vaikka vanhemmat eivät aina osaisikaan toimia ja puhua tasa-arvoisesti ja sukupuolisensitiivisesti jeesus että inhoan tuota sanaa. Minut on kasvattanut lestaadiolaisperheeseen syntynyt Pudasjärveläinen äiti ja Peräpohjolalainen lupsakka isä. Minun lapsuudenkodissa ja koko naapurustossa neekerit oli neekereitä ja homot harvinaisia. Tämä ei tehnyt minusta rasisitista homofoobikkoa vaan varsin suvaitsevaisen, avarakatseisen ja hyväksyvän ihmisen, normaalin nykyajan aikuisen.

Minun ystäväpiirissä emme käy keskustelua siitä, onko ok laittaa pojalle kynsilakkaa tai tytölle antaa synttärilahjaksi traktoria tai toisinpäin. Keskustelulle ei vain yksinkertaisesti ole koskaan ollut tarvetta.

Ei se täällä Lapissa ole niin justhiinsa! Haittaa tarkotta myös meillä "ei ole väliä" ja hauska postaus Krista: Hih mullekin tuli vähän yllätyksenä tästä aiheesta noussut keskustelu - ton oli tarkoitus olla ihan tavallinen arkinen juttelunpätkä ja pointtina se hassu väärinkäsitys, että tirpan mielestä oli hienoa olla naimisissa leijonan kanssa. Hehe eli ilmeisesti jokaista sanaa pitäisi joutua puntaroimaan myös siinä mielessä, että muut eivät lue siiihen jotain valtavaa agendaa taustalle.

Mun mielestä niistä korvatulehduksta ja syömättömyyksistä ja lasten kanssa jutteluista vaikkapa sitten koskien tätien naimisiin menoa olisi kiva kans voida jutella ihan sellaisenaan kuin ne ovat ilman, että tulee karsea "eiiiiiii miksi teet noin se on VÄÄÄÄÄÄÄÄRIN ". Hei - me jutellaan, tuo nyt vaan sattui olemaan eräs niistä kymmenen sekunnin pätkistä, jollaisia vuorokauteen mahtuu aika paljon. Tai että joku itselle ihan normaali asia on jollekin sellaista "pitääkö sitä aina yrittää olla erilainen".

Eli tavallaan olen aika samaa mieltä. Silleen vähän eri tavalla mutta kuitenkin samalla tavalla: Pakko pikkusen kärjistää vielä: Olen ymmärtänyt, että ainakin täällä Lilyn blogiviidakossa ollaan varsin suvaitsevaisia äitien ja perheiden valinnoista.

Kaikki ovat yhtämieltä siitä, että jokainen tekee perheelleen parhaat valinnat ja hyvä näin: Mutta auta armias jos äiti vahingossa blogissaan käyttää sanaa "haittaa" murrealueelle epäsopivassa yhteydessä. Suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä kansalaiset! Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön » tästä. Tai kaksi setää" , minä täydensin.

... Lievät huutonaurut tuosta lisääntymiskommentista: Lapsi oppii ja kehittyy myös yhteiskunnan kehityksen ja hallitsevan arvomaailman myötä, vaikka vanhemmat eivät aina osaisikaan toimia ja puhua tasa-arvoisesti ja sukupuolisensitiivisesti jeesus että inhoan tuota sanaa. Mimi ja Kuku on lasten musiikkia - meillä on lapsia - oiskohan siinä sitä aasinsiltaa ehkä olemassa? Joka päivä päällä on mekko ja mitä hörhelöisempi, sen parempi. Kalliossa on nimittäin lapsiperheiden määrä noussut viime vuosina ihan hurjasti:

Seksitarinat eturauhashieronta homo

BONDAGESEX KALU HOMOSEKSUAALISEEN

Heh, Kuuttihan oli taas viime viikolla koulullani mukana ollessaan "suloinen tyttö" ööh, oranssiruskeissa vaatteissaan. Ja Keravan Marimekon liikkeessä Aliinassa kävi myös sukupuolenvaihdos: Olen koettanut vauhkota tästä asiasta sekä tosissani että puolivakavissani ties kuinka pitkään ja iskeä tutkimuksia pöytään, mutta aina sieltä iskee joku elämäntapamohikaani, jonka mielestä autovero, aselait ja lasten pukeminen muuhun kuin pinkkiin ja vaaleansiniseen mädättävät yhteiskuntaa sisältäpäin.

Se on myös ihan älytöntä, että moni näistä mohikaaneista "kumoaa" ihan tieteelliset ja perusteellisesti tehdyt tutkimukset toteamalla pokkana omalla mutu-tuntumallaan, että "höpö höpö ei sillä ole mitään väliä".

Heh ja ihan vilpittömästi rinnakkain ikään kuin tasa-arvoisiksi argumenteiksi laitetaan tieteellinen tutkimus ja "meidän tyttökin on kolme ja tykkää leikkiä barbeilla" -lauseet: Täytyy sanoa, että asiaa sen enempää edes ajattelematta olen saanut vahingossa kasvatettua lapseni niin, että eivät tuohon värimuottiin ole luiskahtaneet.

Poika ilmoittaa lempiväreikseen pinkin ja mustan. Tyttö kulkee ihan mukisematta isoveljen vanhoissa vaatteissa tosin ryöhelöisempää ja mekkoisempaakin kaapista löytyy, sukulaisten toimesta Ärsyttävintä on ollut se, että tytön ollessa sinisessä haalarissa, tätinsä kauhistuneena kysyi, että mitä jos joku luulee sitä pojaksi?!?!

Ensinnäkin, mitä sitten ja toisekseen, miksi MIKSI ostaisin uuden haalarin, kun kaapista hyvä haalari löytyy Miksi se on niin olennaista - ja jonkun mielestä joka ei tulkintaa osaa tehdä joskus jopa loukkaavaa? Silvaa on usein luultu pojaksi, ja tilanteesta riippuen olen joko korjannut tai ollut korjaamatta. Vähän ajatellen sen mukaan, että en ole myöskään halunnut nolata väärän arvion antajaa.

Jos olisi oikein oikein ilkeä, voisi toivoa, että kaikki nettirähisijät eivät lisääntyisi. Tai jos lisääntyisivät, osaisivat kasvattaa jälkeläisistään paremmin käyttäytyviä ja muut huomioon ottavia ajattelevia kansalaisia. Omaa 1-vuotiasta tyttöäni, jonka olin pukenut siniseen ja harmaaseen eikä harmaan puseron alla ollut vaaleanpunainen body näkynyt , taas eilen luultiin pojaksi. En pyri pukemaan lasta tytöksi saati pojaksi, enkä edes tietoisesti sukupuolisensitiivisesti, vaan kivoihin vaatteisiin.

Monesti olemme pukeutuneet sävy-sävyyn samantyylisiä vaatteisiin. Sinistä, harmaata, keltaista, joskus jopa mustaa. Valkoista ja välillä vaaleanpunaista. Meillä kans vaatevalinnat tehdään sen mukaan, mikä meidän vanhempien mukaan näyttää kivalta. Joskus tirppana on ihan punaisissaan, joskus taas sinisissä tai ruskeissa - mieluiten aina värikkäissä ja iloisissa vaatteissa. Ja kun Silvalle kehittyy oma vaatemaku, sitten varmasti annetaan hänen itsensä mahdollisuuksien mukaan valita.

Vaikka sitä vaaleanpunaista, jos tirppa niin itse haluaa: Hih, alempi kappale on kuin minun kirjoittamani! Samoja värejä meilläkin - ja tytöllä, hui sentään. Ylempi kappale taas ei ole kuin minun kirjoittamani, koska en osaisi noin nasevasti ja hyvin lausua. Lievät huutonaurut tuosta lisääntymiskommentista: D Tietysti, siis tietysti, miksi emme ole tätä jo aiemmin tajunneet?! Will someone think of the children?! Tosissaan puhuen, joku järki nyt tähänkin hommaan.

Eikös vaatteiden kierrättäminen veljiltä siskoille ja toisin päin ole vain mahdottoman järkevää kaikilta kannoilta katsottuna?

Ja vaikka en tykkääkään ylisukupuolisuudesta, en myöskään ehkä tahtoisi pukea poikaa mekkoon, joten sukupuolineutraalius lienee paras vaihtoehto peruskäyttövaatteisiin. Mitäs sitten, jos tytöltä löytyy myös niitä mekkoja ja pojalta supersankareita, tai toisin päin? Valinnanvarasta kai kaikessa kyse pitäisi olla. Ja mun logiikalla vaatevalmistajillekin olisi parempi, jos samaa vaatetta voisi ostaa sekä tyttöjen että poikien vanhemmat - lisää myyntiä, anyone?

Hmmm niin joo toisaalta sitten on se pointti, että jos vanhemmat olisivat pukeneet vauvansa täysvaaleanpunaisiin, ja sitten perheeseen tuleekin poikasisarus, vaatevalmistajat saavat tuplamyynnin - kun vanhemmat "joutuvat" ostamaan uudet vaatteet Ehkä tämä on osa sitä logiikkaa, millä vaatevalmistajat tarjoavat sukupuolitettuja vaatteita, vaikka niin moni vanhempi nykyään haluaisi neutraalimpaa Meiltäkin muuten Silvalta löytyy paljon mekkoja, ja myös ihan selkeän tyttömäisiä vaatteitakin.

Ei se ole mikään ehdoton no-no meilläkään, jos vaate on kiva ja miellyttää silmää. Varsinkin kesällä tirpalla oli mekkoja - kyllähän mulla itselläkin on kesäisin aina mekko päällä: Niissä mekoissa on kuitenkin se huono puoli, että jos Silvan tuleva sisarus on poika, ne jäävät vaan yhdelle käyttäjälle Eli siinäkin mielessä neutraalit vaatteet on just hyviä. Uutislähetystä en nähnyt, mutta onneksi on Areena. Mukava nähdä elävää kuvaa teistä ja kuulla puheääntä: Ja artikkeli oli mielenkiintoinen.

En ole tosin koskaan harrastanut värikoodausta pojan vaatteissa vaan ollut värien suhteen avomielinen. Samoin teen myös silloin, jos mulla olisi tyttö joskus tulevaisuudessa. Ajatus tyttöjen ja poikien väreistä joutaisi jo vähitellen romukoppaan. Hyvä, että aihe herättää keskustelua. Samaa mieltä, oon tosi iloinen, että tämä aihe nousee keskusteluun - se on kuitenkin yksi osa tasa-arvokeskustelua. Tietysti vain yksi osa, niitä on paljon muitakin: Minä tunnustan, että olen todella tarkka lapsen vaatteista.

En halua lapselle mitään, mitä pidän rumana tai jonka väri ei miellytä sitä rumien ja kamalanväristen vaatteiden cocktailia maistelin itse koko oman lapsuuteni, ja vahinko on otettu oman lapsen kanssa takaisin, kun ei enää tarvitse periä kamaluuksia sukulaislapsilta Mutta ei se vaatteen miellyttävyys ole väristä kiinni.

Ihan tarkoituksella olen punaisen ja pinkin ohella hankkinut turkoosia, ruskeaa, harmaata, sinistä Ja antanut kiivetä mekossa puuhun. Minulla on erittäin ns. Toisaalta lapsi saapuu vanhempiensa elämäntapaan vaateasiassakin, ja tyttäreni on selvästi omaksunut minun tapani pukeutua. Minä olen se, joka 30 asteen pakkasessakin kulkee hameessa: Minä en aikonut kieltää, jos ja kun poika joku päivä haluaa lähteä päiväkotiin mekossa, mutta nouseeko siitä siellä haloo?

Pihalla ainakin lähes joka päivä joku kysyy, onko kain tyttö vai poika. Mun mielestä lapsella on täysi oikeus nauttia kauniista väreistä ja ilmaista itseään pukeutumisen kautta.

Hassua vaan, että heti kun tuon sanoo ääneen, on jonkin sortin julistaja. Olen saanut läpi raskausajan kuunnella tuskailua siitä, ettemme tiedä vauvan sukupuolta, koska nyt kukaan sukulainen saati sitten me itse! Surettaa myös se, että nuo roolit ulottuvat myös vaatteiden ulkopuolelle. Aktiivinen ja "rapatessa roiskuu"- henkinen tyttölapsi on heti "poikatyttö", koska eiväthän nuo ole tytölle luontaisesti kuuluvia ominaisuuksia..

Väreillä on väriä tasan yhdelle hengelle tässä perheessä - lapselle. No ehkä vähän minullekin. En tiedä onko puolisoni ikinä edes katsonut mitä lapsellemme päälle laittaa, epäilen sitä mm. Hienovaraisesti asiasta vihjatessani saan vilpitöntä ihmettelyä siitä, mitä väliä sen on: Me ostetaan kirpparilta tai saadaan käytettynä sukulaisilta ja tutuilta valtaosa lastenvaatteista, viimeksi mainittuihin ei ole mitään saumaa vaikuttaa.

Yleensä ostan vaatteen kivan kuosin tai materiaalin takia, väri menee ikään kuin siinä sivussa. Huomaan, että jos emmin vaatteen kanssa, niin väri on se viimeinen ostopäätökseen vaikuttava asia. Tummat värit jäävät herkästi pöytiin ja rekkeihin, etenkin ulkovaatteissa. Pidän siitä, että lapsella on kirkkaat värit ulkoillessaan, jo senkin takia että näkyy näillä keleillä eikä sulaudu nuoskalumen ja lehtien kanssa katukuvaan. Lapseni on ainoastaan kerran kieltäytynyt laittamasta päälleen vaatekappaletta, jonka väristä ei pitänyt: Sukka-ja alushousuostoksilla annan lapsen valita itse, jolloin mukaan on tarttunut tasapuolisesti sekä vaaleanpunaisia Smurffiinalla piristettyjä että sinisiä jalkapallokuvioituja sukkia.

En ole ikinä joutunut perustelemaan vaatteiden värivalintoja kenellekään, kukaan ei ole kysynyt tai osoitellut kolmevuotiasta väriläiskää liikenteessä, syy tosin voi olla tämän kylän introvertissä hengessä ylipäänsä.

Päiväkodissakin olivat vertailleet sukkiaan, minun poikani vaaleanpunaisissaan oli saanut ihastuneita kommentteja niin tytöiltä kuin pojiltakin. Ne on vaan sukat. Ainoa hämmentävä värin aiheuttama sukupuolisekaannus haha mikä sana! Poikani punaisessa talvihaalarissaan laski mäkeä ja erään lapsen äiti sitkeästi tytötteli, vaikka kuuli kyllä lapseni nimen toistuvasti, nimi ei ole mitenkään sekoitettavissa ns.

Eikö oman maailmankatsomuksen välittäminen lapselle ole luonnollista? En osaa samaistua siihen rooliin, joka minunlaisilleni äideille aiheesta käytävissä keskusteluissa jaetaan. En halua lapseni vihaavan toisia ihmisiä, vaan haluavan jokaiselle hyvää. Se, mitä pidän hyvänä taas pohjautuu maailmankatsomukseeni, aivan kuten jokaisella ihmisellä.

Meitä on täällä moneen junaan. En halua opettaa lapselleni, että ihmiset, jotka kannattavat homoavioliittoja ovat typeriä, vastuuttomia ja kyllin naiiveja uskoakseen joulupukkiin vielä aikuisinakin. Ennemmin kertoisin, että ajattelen heidän erehtyneen.

Toivoisin, etteivät homoliittojen kannatajatkaan opettaisi omia lapsiaan ajattelemaan minusta vastaavalla tavalla, vaikka mielipiteemme ovatkin vastakkaiset. Ja joo, oman lapseni kasvatan myös perinteisen kannan mukaan opettaen hänet kuitenkin kohtelemaan hyvin kaikkia ihmisiä ja toivon totisesti, että hänen ikätovereitaan ei ole kotona opetettu pitämään lastani idioottina, jos hän vaikka ajatteleekin eri tavalla kuin he.

Oon seurannu nyt tätä sun blogia kohta puolivuotta ja oon kyl ihan myyty! Mun käsitys äitiys -teemasista blogeista on ollu hieman negatiivinen ku oon ajatellu ettei kukaan kirjota mitenkään rennosti tai oikeastaan sillee sen tyylisesti että ite pystyy samaistuun. Netti on pullollaan sieluttomia blogeja mutta tässä on sitä jotain: Ootte niin rentoja ja rakastavia kasvattajia että toivoisin itsekin pystyväni samaan tämän 6vk ikäisen vauvani kanssa.

Miten te osaattekin olla niin ihania! Eli ei mitään kiiltokuvaa vaan sellaista kuin meidän elämä oikeasti on. Tosi ihana kuulla, jos se tarjoaa samastumista, kiitos! Uijuijui meidän Seela oli ihan vasta ton ikäinen, nyt tuollainen iso tyyppi jo.

Voi kun vielä jonain päivänä toi ois totta siis kun ei se rekisteröity parisuhde ole avioliitto, valitettavasti. Lähinnä koskettaa kun ystäväni saa pian lapsen ja jonka hän joutuu adoptoimaan syntymän jälkeen, koska sattuu olemaan samaa sukupuolta kuin raskaana oleva puolisonsa. En tiedä toivotumpaa lasta ja tuntuu niin kovin kurjalta ystävän puolesta ts.

No joo, mutta kolmivuotiaita taitaa kovasti kiinnostaa sukupuolet. Meillä ollaan kovasti kiinnostuneita siitä kellä on pimppa ja kellä pippeli ja että ketkä on setiä ja ketkä tätejä ja siitä mitä tytöt ja pojat voivat tehdä tyttö-pienoinen on saanut pk: Meidän maailmassa kun tytöt ja pojat voi tehdä ihan mitä vaan, esim. Joo, mä kans tuon lyhyen juttelun aikana hiljaa mielessäni ajattelin, että toivottavasti lähivuosina tuo avioliittopuoli on ihan just näin, ettei tarvitse alkaa 2-vuotiaalle selittää, että miksi rekisteröidään eikä varsinaisesti olla naimisissa jne Että tuo olisi sitten jo sitä ihan oikeaa, normaalia todellisuutta näille meidän lapsille.

Eiks se ollut jotain vuosi , kun sen piti olla voimassa? Lapsi on äärimmäisen suvaitsevainen otus. Meillä on vanhempina valtava vastuu siitä, ettei me opeteta lapsiamme siitä pois: Just tätä tarkoitin silloin aikaisemmin kun oli keskustelu siitä uskonnoista, muistatko, miten Joel oli kommentoinut mitä kirkossa tehdään? Eli mä itse toivoisin, että osaisin kasvattaa lapseni toinen 2. Myös suvaitsevaiseksi konservatiivisia arvoja ja ihmisiä kohtaan. Meillä tämä aihe tuli esille Barbie-leikissä aikoinaan.

Lapsi leikki, että kaksi tyttöä meni naimisiin ja jotenkin spontaanisti tuskastelin, että ei Suomessa voi mennä. No piti sitten avata aihetta vähän lisää, jottei jää väärinkäsityksiä äidin arvomaailmasta. Seurattiin ja iloittiin yhdessä kun lakialoite meni läpi. Tytöllä avioliittosuunnitelmat jo hyvin selkeät. Ykkösvaihtoehto on Robin, kakkosena tulee naapurin Pinja ja kolmantena eskarin Roope: Lapset ovat mielettömän suvaitsevaisia!

Kävin joskus ruokakaupassa seuraavan keskustelun pikkusysterini kanssa hän silloin 4-vuotta Pikkusisko: Selitin aika pitkän tarinan ja kerroin rakkaudesta jne. Pikkusisko nyökytteli ja mietti vakavana ja sitten sanoi: Ai niillä on levykin! Joko biisit soi päässä? Täytynee myös tarkentaa, että nyt voivat myös mennä naimisiin! Meillä siis tuli aikoinaan puheeksi kun miespuolinen ystävä seurustelee miehen kanssa. Ei lapset ihmettele tuollaista ollenkaan! Ja toisaalta, mitä siinä oikeastaan on edes ihmeteltävää?

Kaikilla on oikeus olla onnellinen sen ihmisen kanssa, jota rakastaa! Mä en sitä kuuntelun iloa heh koskaan päässyt kokemaan, kun olin tanssitunnilla just silloin, kun tuo kirjastolevy korkattiin. JA siellä oli ollut joku liian jännä biisi hillovelttous iskee tms ja sitä sitten tirppa kävi läpi koko illan Lopulta sovittiin, että viedään levy takaisin kirjastoon.

Silva totesi, että lainataan uudestaan sitten, kun hän on isompi tyttö ja sitten se tykkää siitä enemmän: Meillä käy usein samoin. Mua aina harmittaa Sofian puolesta kun pitäisi olla pienille soveltuva ohjelma tms, jota aletaan innolla katsoa ja sitten se onkin liian pelottava.

Lasten asenne on justiinsa niin ihana. Itsekin yrittää, että omalle lapselleen saisi siirrettyä suvaitsevaa maailmankatsomusta. Itsehän olen monessa asiassa perinteinen ja sitten samaan hengenvetoon kun sanon jotain, niin tajuan, että voihan se olla toisellakin tavalla. Esimerkkinä siis juttelen meidän likalle joka siis on nyt 4kk, joten ehdin vielä hiomaan juttujani.

D , että "tuot sitten äitille ja isillekin näytille isona, kun löydät jonkun kivat pojan". No, tuot näytille sitten kuitenkin. D Tähän isi vielä lisäsi: Ehkä me ehditään vielä todella hiomaan meidän omituisia juttuja, kun tuo likka kasvaa.

Ihannetilannehan tosiaan olisi se, ettei tarttisi mitenkään erikseen selitellä, vaan kaikille olisi ihan selvää, että sukupuolesta riippumatta voi rakastaa ja mennä naimisiin. Täytyy kuitenkin myöntää, että itselleni on kovasti iskostunut päähän, että meidän neidillä tietysti on joskus poikakavereita. Mutta sitten täytyy muistuttaa, että voihan olla myös tyttö ihan yhtälailla. Joten toivon, että oman lapsen kasvaessa, heille se onkin jo itsestään selvää, mitä itse joutuu vielä vähän muistuttelemaan itselleen.

En osannu jotensakaan ihan pukea sanoiksi omia ajatuksia. Ei saa tuomita, jos kuulostan vanhanaikaselta. Minä taas en jaksaisi ressata siitä, että muistaako joka ikinen kerta mainita sitä neutraaliutta. Tai siis, kyllä itse ainakin varmasti tulevaisuudessa, jos lapsia saan, oletan että tytöllä tulee olemaan poikakavereita ja pojalla tyttökavereita - homoseksuaalit kuitenkin ovat sen verran vähemmistö, että eiköhän se todennäköisimmin oo noin päin: Ei se sitä tarkota, etteikö muuta hyväksyttäis, ja voihan sitä joskus aina muistuttaa, että on ookoo tuoda kotiin samaa sukupuoltakin oleva kumppani.

Mutta menee elämä melko rasittavaksi, jos pitää alkaa aina kaikki lauseet valitsemaan jotenkin tosi neutraaliksi Pian 91 vuotta täyttävä isoisäni on edelläkävijä ja puhuu kaikista tyttö-ja poikaystävistä, vaimoista, miehistä ym.

D jotenkin sympaattinen ja ihana. Siis tämähän on ollut Suomessa ihan yleinen tapa, kutsua kumppaneita kavereiksi. Mä luulin pitkään, että mun vanhemmat on jotenkin ylisiveitä, kun aina isä on sanonut poikaystäviäni kavereiksi, mutta joillain alueilla Suomessa ja ilmeisesti muutama vuosikymmen sitten tämä on ollut aivan yleinen juttu.

Olen syntyisin Etelä-Pohjanmaalta ja tuo kaveriksi kutsuminen on turhan tuttua. D Monestikohan olen aiheuttanut hämmennystä sukulaisissa, kun en vain kertakaikkiaan ole elämäni aikana sisäistänyt kaveri-termin "; "-sävyä. Jostain syystä tuo kumppanin kaverittelu raastaa syvältä hermojuuriani, enkä oikein edes tiedä, miksi. Hei joo mun oma ämmi isoäiti siis kans käytti nimitystä "kaveri". Joskus tuli siitäkin epäselvyyksiä, kun mä puhuin ihan vaan kaverista ja se ajatteli poikaystävää: Tai kerran juttelin mun naispuolisesta ystävästään, joka oli toisen naispuolisen kaverin kanssa jossain - hän oletti, että kyse on naisparista: En sitten osannut ilmaista itseäni selkeästi, kuten pelkäsinkin.

D Siis lähinnä noi juttelut tuolle omalle naperolle on vielä nimenomaan sellaista "hassuttelua". Ja en tosiaan ota mitään stressiä siitä, että osaan puhua neutraalisti. Meillä itseasiassa käytetään aika ronskia kieltä kotona ja sitä opetellaan siistimään. Ulkopuolinen voisi kuvitella, ettemme suvaitse mitään vähemmistöjä ollenkaan. Ehkäpä senkin takia on tullut pohdittua mitä tuolle likalle juttelee. Mutta luulenpa, että kunhan tämä vaaleanpunainen vauvahuuma laskee, niin en enää edes pohdi moisia juttuja.

Mun mielestä kyllä ilmaisit! En ehtinyt eilen vastailemaan - mutta olin silloin aikeissa sanoa, että itse asiassa oon mäkin ystävän äideiltä kuullut ihan tuollaisia samanlaisia kommentteja: Mun mielestä on ihan hyvä, että tunnistaa vaikkapa omassa puheessaan olevan "hetero-oletuksen". Voi sit itse päättää, että aikooko muuttaa vaikkapa käyttämiään sanoja vai jatkaako samalla linjalla: Pakko muuten kertoa yksi omakohtainen esimerkki vuosien-vuosien takaa.

Siis ajatuksella tuosta hetero-oletuksesta ja miten se voi johtaa vähän kiusalliseenkin tilanteeseen. Juttelin eräässä tilaisuudessa vapaamuotoisesti erään naisen kanssa, puheesta oli käynyt jo ilmi että hänkin on parisuhteessa.

Nainen vastasi jotenkin tosi ystävällisesti, mutta vähän nolosti: Eli tuli tosi kiusallinen tilanne molemmille, nainen todennäköisesti puntaroi nopeasti, että kannattaako korjata vai ei. Mutta siinä tilanne oli sellainen, että oli todennäköistä että meidän juttelu jatkuu myöhemmin - ja jos hän ei olisi korjannut, tyyliin seuraavana päivänä oltaisiin edelleen puhuttu "miehistä"  ja väärinkäsitys olisi ollut jo liian pitkällä ja kiusallinen korjattavaksi. Joten hän korjasi heti.

Mä löin itseäni henkisesti avokämmenellä naamalle, että miksi pitikin just silloin sanoa mies eikä vaikka kumppani tai puoliso. Meidän arkitermeihin on vaan niin syvälle pesiytynyt se ajatus, että heteroita tässä ollaan - ei sitä helposti tule ajatelleeksikaan. Nyt en kyllä ymmärrä miksi noin pienelle joo tiedän, hän on lapsinero ja ymmärtää asioita, joita itsekään en ymmärrä pitää edes selittää moista asiaa?

Ankkalinnasta, että "Iines on sellainen omahyväinen lortto, joka leikkii Akun ja Hannun tunteilla, vaikkei oikeasti halua kumpaakaan heistä kumppanikseen. Blogistasi on yhtäkkiä tullut paikka, jossa postaus toisensa jälkeen kerrot kuinka erilainen ja uniikki teidän perheenne on. Onkohan Titi-nalle perheineen liian tavallinen hahmo puutalon perheelle, kun siellä on kuitenkin ihan normaalisti äiti ja isä sekä isoäiti ja isoisä?

Tilattiin muuten keskustan ärrältä iltapalat kotiinkuljetuksella suoraan telttaan koska sekin on erilaista. Varmistettiin ennen tilausta, että lähetti on lesbo tai homo. Minun mielestä oli kyllä tosi ikävä ja asiaton kommentti.

Ehkä Silva on kysynyt asiasta aiemmin? Ainahan sitä oman lapsensa näkee kaikkein suloisimpana lapsena maailmassa. Tuskin kukaan erityisesti ajattelee, että " tänään on se päivä kun OPETAN kolmivuotiaalleni mitä homous ja suvaitsevaisuus on" vaan ehkä tässä on arjen touhuissa tullut sopiva tilanne vastaan, jossa on voinut asiasta kertoa.

Ilman sen kummempia miettimisiä. Eikö tuo juuri kuulosta siltä että "tänään opetan lapselleni mikä on homoseksuaali", kun vartavasten käydään lainaamassa levy josta saadaan sopiva aasinsilta aiheeseen? Jos lapselle olisi sanonut että Mimi ja Kuku on naimisissa, olisiko lapsi reagoinut asiaan sen kummemmin kuin ehkä "aha". Toitotetaan jonkun asian normaaliutta korostamalla sitä? Jos halutaan viestittää asian olevan täysin arkipäiväinen asia, eikö kannattaisi olla alleviivaamatta sitä ja tekemättä siitä numeroa?

Eivät kai Mimi ja Kuku ole parisuhteessa keskenään, vaan näyttelijät niiden takana, yksityiselämässään. Kerrotteko senkin, että Titinallet eivät konsertissa sitten ole oikeita nalleja vaan niiden sisällä on ihmisiä jotka voivat olla joko homoja tai heteroita mutta vaikka olisivat homoja niin se on ihan ok? Älähän vaan lapsonen luule että ne on nalleja, satuhahmoja, ne ovat joko homoja tai heteroita. Oon vähän pihalla näistä edellisen illan aikana tulleista kommenteista.

Mistäköhän sä nyt luit, että varta vasten käydään lainaamassa levy ja niin edelleen.

KARVAT POIS ALAPÄÄSTÄ GAY TURKU SEKSI