Upea kalu kalua velilta homo

Nopeasti hän menetti kaiken. Niin kaiken maallisen kuin ulkoisen. Äiti ei puhunut hänelle enää ja ystävä toisensa jälken hänelle selän kääntää, koska he haluavat suojella itseään jäämättä säälimään, koska usko oli mennyt ystävään. Eräänä aamuna hän heräsi sairaalasta. Hänet oli herätetty miltei varmasta kuolemasta. Pois sairaalasta tyttö halusi. Vieroitusoireet tekivät hänet hulluksi, ne kalvasi ja kalusi. Hänellä ei ollut paikka missä sielu voisi levähtää hetkisen.

Unohtaa halusi hän eilisen, eikä halunnut elää yli huomisen. Tyttö käveli kohti siltaa. Nousi kaiteelle ja katseli alhaalla kohisevaa virtaa.

Virtaa joka veisi hänet. Virtaa joka voisi hänet kuolemalla armahtaa. Hypätessään hän ajatteli äitiään. Äitiä, joka istui kotona katsellen ikkunasta ajatellen että oliko hänellä enää lasta. Hän oli yrittänyt kaikkea, mutta mikään ei pelasta.

Aivan kuin ei kukaan tytön valintoja estä. Hän muisteli kuinka oli pidellyt tyttöään kädestä. Muisteli kuinka kädet tahriintuivat verestä. Silloin hän oli ehtinyt. Viillot olivat ollet syviä, mutta ne paranivat. Hänen sielunsa viillot sen sijaan olivat pysyviä.

Hän vuoti verta sisältä, koki tuskaa joka oli jatkuvaa. Ruumista ei löydetty koskaan. Ehkä virrat veivät hänet ikuiseen rauhaan. Ettei tarvitsisi juosta, etsien kaninkoloa. Olen väsynyt siihen että piiloudun, samoin kuin pelkoon siitä että kadotukseen joudun. Haluaisin jo nousta tästä suosta. En jaksa enää pakoon juosta. Haluaisin elää, hypätä tuntemattomaan. Ehkä jopa rakastamaan, mutta näen vain taivaan harmaan.

Ja vaikka aurinko paistaa, en siitä lämpöä saa. Se ei paista sieluun asti. Tunnen sen kyllä, sinne sattuu kamalasti. Sydän on oikealla paikalla, mutta sen on jäädyttänyt halla, koska elämä on kohdellut minua tavalla, jota ei halua muistella. Merkitys piti olla kaikella, uskoin kohtaloon. Nyt tuntuu että näännyn ja kuolen janoon. En koe elämän nälkää, en vaikka sieluani yrittäisitte ravita, joten älkää. Jos nyt kuolisin, en tiedä mitä kaipaisin. Viimeisiä sanoja en keksi, olen niin turta etten saisi niitä aikaiseksi.

En kestä tyhjyyttä enää, joten miksi elää kun elämä näyttää vain pitkää nenää? Hain apua humalasta, sitten Jumalasta. Kun kumpikaan ei auttanut, heräsin sairaalasta. Minut löydettiin tilasta tajuttomasta, joka ei ollut kaukana koomasta.

Tunnen vihaa menneisyyttä kohtaan, joka ei koskaan jätä rauhaan. Se on jäänyt riivaamaan ja ajaa minut ennenaikaiseen hautaan.

Tuo näkymätön vihollinen - menneisyys -, joka on jo kaukana, mutta yhtä läsnä kuin eilinen. Niin monta kertaa olen yrittänyt haudata sen Syönyt pillereitä, jotta saisi unohduksen. Yrittänyt elää nykyisyyden, mutta olen - ja pysyn - vankina menneisyyden, joka kestänyt on iäisyyden. Sitten kevät koitti, mutta masennus senkin voitti, niinkuin aina, elämää hankaloitti ja sydäntäni tavoitti. Ihmiset ympärillä piristyi, mutta sisälläni silmukka vain kiristyi.

Kaikki riemuitsivat kevään valokylvyssä suut hymyssä, tehden kaikki iloiseksi. Tulin siitä surulliseksi ja kateelliseksi. Halusin osan heidän ilostaan. Halusin suudella tyttöä alla tähtitaivaan. Kokea vielä sen, rakkauden tai edes ihastuksen. Muistelin aikaa, joka oli kuin taikaa, kuin unta. Muistelin kuinka hänen hiuksilleen satoi puuterilunta. Muistelin kuinka vain katselin, uskomatta että olin löytänyt enkelin. Kosketin häntä, tietääkseni että hän oli varmasti todellinen.

Olin löytänyt rakkauden, jonka piti kestää ikuisuuden. Sitten hän oli poissa. Etsin häntä, mutta hän pysyi varjoissa. En nähnyt häntä enää koskaan. Hauras kun olin, muserruin siihen tuskaan. Hän oli luvannut että elämäni hänen kanssaan jaan. Että oltaisiin vain, kahdestaan. Sattui niin, että sydän kääntyi juurineen väärinpäin. Sen jälkeen en osannut enää rakastaa, osia itsestäni antaa, eikä kukaan voi minua enää parantaa.

Kun kuolen, pidäthän huolen, että revit sydämestäni nuolen. Sen jonka ampui Amor, rakkauden Jumala, joka totisesti oli parempaa kuin humala. En vain tajunnut sitä silloin, nyt sinua mietin aamuin illoin.

Pala kurkussa sattuu nieluun, koska osuit suoraan sieluun. Jättää kaiken tämän, jos sitten rauhan saisin. En kestä enää teeskennellä kuinka muutos on muka lähellä. En saa enää teeskenneltyä ja väännettyä kasvoilleni tekohymyä. En mahda mitään arville pysyville, jotka mahdollisuuden elämään vei.

Sydämen arvet verta vuotavat yhä. Paha asuu sisälläni ja iskee sinne mikä vielä on pyhä. Näin me hänet nappaamme, koska vaikka hän johtaa kaikkea ja on aina askeleen edellä oleva likaista työtä välttävä kusipää, on hän aika sentimentaalinen mitä veljeyteen tulee. Ja asia oli sinetöity kädenpuristuksella. Luku 1 Klo Sitten - hieman vaivalloisesti hyväkuntoiseksi mieheksi - hän nousi vasemman kyynärpäänsä varaan.

Keho oli hieman nihkeä, olo oli aavistuksen krapulainen. Lakanat tarttuivat selkään, sydän löi tiheään ja voimakkaasti. Hetkinen, joinko minä tosiaan niin paljon eilen. Todellisuuden irrationaalisuus oli tavallista voimallisempaa, mikä teki kaiken hamottamisesta hitaampaa, oudompaa ja pelottavampaa, mutta hitaasti muistikuvat alkoivat välkkyä mielessä yhä tiheämpään, yhä nopeammin ja nopeammin, mutta silti kokonaisuus oli täynnä reikiä.

Sängyn päädyssä sivulla oli pieni yöpöytä lamppuineen, jota hän kosketti kuin saadakseen kosketuksen johonkin konkreettiseen, joka lopullisesti auttaisi häntä pääsemään todellisuuteen ja vasta sitten hän ymmärsi makaavansa parisängyssä, ilmeisesti hotellissa. Hieman ähkäisten hän kääntyi toiselle kyljelleen hän näki naisen. Hän ei hätkähtänyt, koska muistikuva naisesta välkkyi muistikuvien aukkojen välillä, usvaisena, mutta siellä se kuitenkin oli, hänen aivopoimuissaan.

Puoliksi selin oleva nainen oli hieman tumma, jolla oli pitkät lainehtivat hiukset jonka peiton alta puoliksi näkyvä alaston vartalo vaikutti treenatulta ja nuorelta. Se oli osa suunnitelmaa. Ruumis oli kylmä, sykkeetön, täysin eloton. Salamannopeasti mies kaivoi puhelimen ja soitti hätänumeroon.

Sieltä vastattiin ja rauhoiteltiin miestä, joka yritti päästä huoneen ovesta ulos paetakseen tuosta kammottavasta huoneesta jossa mikään ei tuntunut olevan kohdallaan, mutta ovi oli lukittu ja se oli aivan liian vahva murrettavaksi. Puhelimen toisessa päässä kuitenkin rauhoiteltiin ja kerrottiin että sijainti oli jo paikannettu ja auto oli tulossa. Pakokauhu alkoi syöstä kaikkea järjellistä hänen mielestään ja hänen primitiiviset vaistonsa heräsivät; huoneesta oli päästävä.

Hän kokeili rikkoa ikkunaa, mutta se ei särkynyt, se oli jonkinlaista panssaria. Pelottava suunnitelma, jossa oli jo uhrautunut yksi henki. Ja hän joutuisi ehkä uhraamaan vielä omansa. Luku 2 Klo Sellainen jossa sai tilata eri osiossa pihvejä yleensä alkuillasta ja jonka yläkerta muodostui nk.

Alakerrassa hoidettiin joskus liikelounaan ohessa joitakin tärkeitä asioita, kuten allekirjoituksia eri papereihin, keskusteltiin eri operaatioista, tehtiin päätelmiä, vertailtiin tuloksia. Robert oli liittovaltion agentti, senaattorin poika joka oli edennyt urallaan oman uutteruutensa, nokkeluutensa ja älynsä avulla, vaikka hänellä olisi ollut suhteitakin isänsä vuoksi. Hänellä oli ollut taas lounas tärkeiden ihmisten kanssa - niiden, jotka tuntuivat merkitsivän jotakin ja joilla oli valtaa päättää, tai taitoja toimia.

Lounas oli ollut vain "puolivillainen", kuten asian saattoi nähdä. Vain pikainen tutustuminen tietotekniikka - alan ihmisiin jotka yrittivät päästä rikollisjärjestön omaan hakkerointi joukkoon käsiksi. Sieltä hän oli mennyt yläkerran baariin. Ja koska Robert tunsi olevansa elossa vain työssä, oli kaikki muu elämä rauennut tyhjiin.

Ei vaimoa, hienoa taloa, saati lapsia. Siksi hän oli langennut Brunetin naisen säkenöiviin kahvinpavun värisiin silmiin, jotka niin viettelevästi olivat häntä kutsuneet ja kiusanneet.

Robert oli yksinäinen, ja seuran tarpeessa. Hyvin pian he olivat lyöttäytyneet yksiin. Tiskillä Robert oli tilaamassa suosikkidrinkkiään Long island ice teatä vaikka siinä oli paljon alkoholia, kesti robert sen yleensä hyvin , mutta päästessään tiskille oli baarimikko jo sekoittanut kaksi sellaista juomaa.

Ja silloin nainen oli tullut tiskille ja sanonut: Siksi tämä menee minun piikkiini. Robert piti ajatusta oudon viehättävänä. Ja jo kun drinkkiä oli mennyt vasta kolmannes, maailma alkoi hämärtyä, äänet kaikua ja näkö vääristä ja hän tunsi olevansa kuin pahassa unessa josta ei päässyt pakoon. Toiseksi viimeinen asia jonka hän muisti oli naisen ilme, joka kertoi: Nyt hän - Frank - oli mukana operaatiossa jossa yritettiin napata suuren operaation tärkeää vaikuttavaa sektoria, porukkaa joka hoiti rikollisen operaation teknologisen puolen - eli hakkeroinnin.

Muu porukka oli jo jäämässä haaviin, mutta hakkerointipuolella toimi mies jota kukaan ei tuntunut tuntevan eikä kukaan myöskään osannut kertoa miltä mies näytti, ja niin kauan kuin koko hakkerointisektori oli olemassa, oli mahdotonta saada kiinni kaikkia isoimpia kaloja.

Varjoissa piilevän joukon johtaja oli koko operaation avainhenkilö ja sen nappaamiseksi oltiin valmiita tekemään mitä tahansa. Rikolliset olivat askeleen edellä lähinnä siksi että kykenivät murtautumaan FBI: Tietoa, jolla käytiin sotaa. Frank oli kertonut Robertille tuovansa tapaamiseen uutta verta, erään pätevän naisen, sekä miehen - oikeastaan pojan vielä - joka oli todella elossa ollessaan binäärilukujen äärellä, oikea velho koneiden parissa.

Hieman ennen tapaamista brunetti nainen huolitteli pitkän tukkansa taidokkaille palmikoille, jotta kykeni mahduttamaan vaalean peruukkinsa sen päälle. Sitten hän laittoi säihkyvät siniset piilolinssit ruskeiden silmiensä peitoksi, teki kajaalilla taidokkaita rajauksia ja sinetöi muodonmuutoksen silmälaseilla. Naiselle oli uskoteltu että hän oli tärkeä osa operaatiota, jota Frank johti - oli johtanut alusta pitäen. Tosiasiassa nainen oli vain syötti. Hänen tuli vain nähdä Robert, kuunnella häntä, koettaa saada hänestä jotakin irti ja pitää hänen huomiotansa muualla sillä aikaa kun samaan aikaan pöydässä istuva poikanen hakkeroi Robertin puhelimen niin, ettei sillä kyennyt soittamaan enää puolen yön jälkeen kuin heidän tiimiinsä; mihin tahansa Robert sen jälkeen soittaisikaan, kaikki puhelut ohjautuisivat heille.

Robert saisi murhasyytteen pian, ja koska oli senaattorin poika, häntä tultaisiin kiristämään sillä, kuin myös sillä että Robert oli päässyt pelottavan lähelle kartellien toimintaa - Frank oli mekein paljastunut, ja tulisi paljastumaan elleivät he tekisi siirtoa. Naisen tappaminen niin että se näyttäisi Robertin tekosilta, oli lanka josta he vetäisivät. Naisen oli määrä iskeä Robert ja myrkyttää tämä, saada tämä hotellihuoneeseen.

Hotellihuone oli osa mutkikasta operaatiota, jossa oli vahvistetut ja äänieristetyt ikkunat ja ovet, sekä mikrofonit ja piilokamerat. Suunnitelman mukaan nainen murhattaisiin Robertin viereen, jotta murhasyyte saataisiin aikaan. Luku 3 Noin klo Tullilaitos on iskenyt rekka - autoihimme ja kaksi kuormaa on jäänyt poliisin haaviin. Mitään mainintaa ei ole teidän tietokannassanne, koska joku teidän tiimissänne on päässyt jäljille siitä että avustatte hakkeriryhmäämme, jolla on pääsy tietokantoihin.

Tietokantoja on muutettu siten, että teidän miestenne olinpaikat ovat ajallisesti eriävät. Tästä syystä olemme ajaneet lastimme luottaen virheellisiin aukkoihin - hiljaisiin hetkiin rajanylitys paikoilla - mistä syystä olemme jääneet kiinni" Sitten, toinen miesääni puhui rauhalliseen sävyyn vastaukseksi: Se on Robert Leslie, meidän johtoportaan agenttimme. En tiedä miksi hän kertoi olevansa jäljillä - vasta sen jälkeen kun iskut olivat tehty" "Eli Robert on jäljillä.

Mitä teemme ongelman suhteen" "Emme voi tappaa häntä sillä hän on senaattorin poika. Silloin se johtaisi sisäiseen tutkintaan. On saatava huomio muualle. Sen on oltava henkilökohtaisempaa, jotain joka näyttää Robertin tekosilta" "Tarvitsemme painostuskeinon" "Olemme ratkaisun äärellä" "Hyvä" Nauhoitus loppui siihen. Hank Leslie oli aloittanut tyhjästä, mutta edennyt collegen, turvallisuusalan, poliisikoulun, erikoisjoukkojen ja lisäkoulutuksen jälkeen politiikkaan ja saavuttanut senaattorin arvostetun aseman.

Hänellä oli vaimo ja kaksoset. Robert oli seurannut isänsä jalanjälkiä, John sen sijaan oli ajautunut pikkurikollisuuteen, jonka jälkeen hän oli erikoistunut talousrikoksiin, petoksiin ja eritoten teknologiaan. Hän muutti nimeään ja vaati ettei perhe koskaan puhuisi hänestä. Hän halusi olla haamu, varjoissa. Eräänä päivänä hän oli perustanut operaation jossa käsiteltiin ja siirreltiin suuria määriä rahaa ja huumausaineita. Hän oli porukan koordinaattori, ja samaan aikaan hiljainen yhteistyökumppani.

Hän oli kaiken alulle panija, monen ruumiin takana. Juuri kukaan ei ollut koskaan nähnyt hänen kasvojaan. Hän käytti aina syvälle vedettyä hattua ja aurinkolaseja ollessaan julkisilla paikoilla, ja silloinkin aina hämärässä. Häntä sanottiin varjojen pahoalaiseksi. Sitten tuli vastaan nimi Leslie, hänen veljensä.

Ja hän oli alkanut seuraamaan tätä, varjoista käsin. Luku 4 klo Robert huojui huoneeseen ja kun     John näki tämän, hän ymmärsi että tämä oli selvästi juopunut, tai myrkytystilassa. Oli keksittävä jotain ja pian. Se oli viimeinen muistikuva, jonka Robert muisti Robert huojui ja katseli veljeään, joka ojensi hänelle Dexedrine tabletteja - dexamfetamiinia - jotka hänen oli syötävä jotta se kumoaisi edes hieman Rohypnolin vaikutusta.

John oli kuin peilikuva hänestä. Ennen hänellä oli ollut pitkä tukka ja hän oli ollut hieman laihempi. Nyt hän oli kuitenkin seurannut veljeään salaa ja treenannut kroppansa kuntoon kuten Robert ja hän oli ajellut kaljuksi niinkuin Robert, esiintyen ensimmäistä kertaa julkisuudessa niin avoimesti.

Tarvitsen myös sinun kännykkäsi. Aivan ilmetty Robert John ei ollut, mutta hämärässä baarissa se osui lähelle. Amfetamiini alkoi vaikuttaa ja Robert alkoi hieman selvitä. Viimeisen muistikuvan jälkeinen lyhyt aukko pelotti häntä. Mitä jos hän oli paljastunut? Olemme veljiä ja sinä autoit minua välttämään tuomion silloin aikoinaan. Nyt minä autan sinua, niin se menee.

Ilmeisesti hänen tehtävänsä on saada sinut hotellihuoneeseen. Sinua vastaan käytetään painostuskeinoa, muuta en tiedä varmaksi. Robert oli sanomassa jotain, mutta John oli jo mennyt. Hän meni pöytään jossa nainen istui. Pöydässä oli yhä kaksi puolillaan olevaa Long Island Ice Tea drinkkiä. Robert oli juonut drinkistään vasta kolmanneksen.

Helvetti sentään, mitä minä nyt teen? Hänellä oli taskussaan Amfetamiinia, mutta hän ei tiennyt riittäisikö se.

John yritti olla huoleton ja matki hieman sammaltavaa ääntä vastatessaan: Hän joi, ja tunsi kuinka Flunitratsepaami luikerteli hänen mieleensä, hänen soluihinsa, hänen sydämeensä, saaden sykkeen pelottavan alas. Pian hän oli matkalla Diamondsin ylimpään kerrokseen, jossa hän tiesi erillisen eristetyn huoneen olevan. Vasta siellä hän sai tilaisuuden syödä Amfetamiinipillerit. Hän kuitenkin sammui, eikä herännyt kun hotellihuoneessa käytiin. Ja niin hän jatkoi syvää unianäkemätöntä untaan kuolleen naisen vieressä.

Luku 5 Caroline oli aloittanut kirjanpitäjänä ja osoittautunut siinä niin taitavaksi, että yleni pian muihin tehtäviin. Hän ajautui lain toiselle puolelle ja enimmäkseen hänen tehtävänään oli toimina eräänlaisena houkutuslintuna - niin paljon kuin hän tuota nimitystä vihasikin - joka käytti aseenaan Rohypnolia ja viehätysvoimaansa hankkiessaan tietoja tai vain houkutellessaan jonkun miehen paikkaan, josta kukaan mies ei ollut palannut entisenään.

Hänen pomonsa oli Frank De Mello, puoliksi italialainen liittovaltion agentti, joka toimi lain molemmin puolin, pelaten häikäilemättömästi omaan pussiinsa. Nyt hänen tehtävänään oli saattaa Robert jonkinlaiseen pulaan, jotta saisi hänet pois Frankin jäljiltä; hänen piti vain iskeä ja myrkyttää tämä. Sen piti olla helppo juttu. Ja sitä se olikin.

Kävellessään pois palaverista ja tehdessään muodonmuutoksen takaisin silmälasipäisestä blondista omaksi bruneteksi itsekseen hän oli varma tehtävästään, onnistumisestaan, menestymisestään. Sitä suunnitelman vaihetta ei tiennyt kukaan muu kuin operaation ylin ja luotettavin johto, sekä Caroline itse.

Hän irroitti rinnastaan mikrofonin ja poisti kauluspaidastaan napin jossa oli kamera. Sitten hän otti puhelimen, joita hänellä oli ollut kaksi. Toinen oli ollut pelkkää hämäystä todellisen tehtävän toteuttamiseksi. Hän soitti Frankille        - Noniin, saitteko kaiken? Pelkäsin että mokaan blackoutin aikana. Meneeköhän Johnilta taju kankaalle? Se on kyllästetty sillä. Meidän pojat lähtevät viemään ruumista. Suunnitelma oli saada "varjopaholainen" pois varjoista joka nyt hän löytäisi itsensä ruumiin vierestä.

Ruumiin joka oli ruumishuoneella balsamoituna, meikattuna, musta peruukki päässään. Aivan identtinen se ei ollut, mutta ryhmä asettaisi sen hieman selin,  ja hajauttaisivat hiukset kasvoille niin että ne eivät näkyisi. Eikä sen niin väliä ollut. Suunnitelmaan riitti vain saada John ja muutama muu työryhmästä uskomaan että Kaiken pahan alku ja juuri oli Frank, sekä saada John astumaan viimein ulos varjoista.

Kameroista näkyi että John nukahtaisi. He voisivat pidättää hänet jo nyt, mutta he odottaisivat aamuun, kunnes tämä heräisi, tämä muiden elämiä tuhonnut, mutta veljeään kohtaan sentimentaalinen varjojen paholainen. LUKIJALLE Lupasin jokin aikaa sitten Somessa kuten nykyään trendisana kai kuuluu , että tulen yhä jatkamaan hämärien novellien kirjoittajana, että tulen julkaisemaan ainakin yhden, koska vaikka Tornikustantamo nyt julkaiseekin teokseni Särön 8.

Sanon hiipuvalle, koska mielestäni nämä jonnekin outoon kaupunkiin sijoittuvat tarinat eivät aina tahdo luonnistua, sillä tämäkin on ainakin kymmenes yritys saada jotekin kelvollinen tarina aikaan. Pystyn kirjoittamaan elävästä elämästä, mutta tämä utopistisuus jossa kertomus nojaa täysin mielikuvitukseeni, tahtoo välillä käydä työlääksi kaiken kirjoittamispaineiden lomaan sijoitettuna. Olen harkinnut toisen blogin aloittamista jo ihan senkin takia, että tämä simplesite sivusto ei todellakaan ole kätevin tapa tuoda kertomuksiani julki, sekä siksi että haluaisin tuoda julki kirjoitelmia jotka eivät tyylilajiltaan yksinkertaisesti sovi tänne.

Olen kuitenkin halukas jatkamaan näiden terapeuttisten tarinoiden parissa, mutta koska se tapahtuu, en tiedä. Se voi olla ensi viikolla tai vuoden päästä. Tämä on Janoselli - novellin ohella toinen julkaisemani suurnovelli. Tämä kertomus on juoneltaan ja kirjoitusasultaan hieman ontuva, olen ollut tämän kimpussa yli kuukauden parannellen sitä , vielä, mutta julkaisen sen nyt, sillä lupasin julkisessa mediassa julkaista jotain joka saattaisi nostaa blogini tasoa joka on viimeaikoina ollut paljon jäähyllä, eikä julkaistuissa jutuissa ole ollut sitä samaa tenhoa kuin parhaissa töissäni.

Haluan huomauttaa että tarinassa esiintyvät paikat ovat itselleni täysin hatusta vedettyjä, vaikka onhan Bolivia, Philadelphia, Santa FE, ja Mullhollandrive olemassa, jotka toimivat keskeisinä tapahtumapaikkoina. Mutta mitään Bouvier kahvilaa tuskin on olemassa; keksin osan paikoista, sillä maantieteellinen vapaus on samaa vapautta jota taiteilijakin tavoittelee.

Kertomuksen päähenkilö tekee betonihommia, josta en tiedä mitään, mutta yritin kirjoittaa siitä uskottavasti. Myös tekaistu kertomuksen osa, jossa yhdysvaltain hallitus lähettää ison firman Boliviaan tekemään kaupunginosaa, eräänlaista syndikaattia, johon tulee kouluja ja terveydenhuoltoa, on keksittyä. Olen myös kirjoittanut, että yhdysvaltain hallitus tekee tämän hyväntahdoneleenä, muka hyväntekeväisyytenä, mutta takana on kuitenkin kokaiini ja aseet, joita hallitus käyttää rahoittaakseen ja aseistaakseen erillisen joukko - osaston Irakiin sotimaan.

Vapautan jälleen itseni vastuusta sanomalla että olen koko sielultani tarinankirjoittaja, joten minulla on oikeus hieman mustamaalata jos kertomus sitä vaatii; henkilökohtaisesti en syytä USA: Myös tarinassa tiuhaan mainittu gambino mafiaperhe, on yhä olemassa, joskin heidän kulta - aikansa oli luvulla.

Kertomuksessa vilahtaa yksi todellinen nimi, Gambinon tämän hetkisen kokoonpanon johtaja. Myös koko joukko aseita, joiden tutkimiseen olen tehnyt löyhää taustatyötä, esitellään tarinassa. Faktat ovat siis horjuvia, mutta jos et välitä niistä, vaan jännityksestä ja käänteistä, tämä kertomus on sinulle. ENSIMMÄINEN LUKU                                                                                                                                                                                                                    I          Jos katsoi yhteiskunnan - eli ohi kävelevän ihmismassan, alipalkattujen alaisten, ylipalkattujen pomojen ja veroilmoitusten linssin läpi - Mick Dillinger oli yhteiskuntaan sopeutunut raskaan työn raataja.

Päivät kuluivat betonin parissa; hän sekoitti sitä, kovetti sitä, piikkasi ja porasi, valoi ja tasoitteli.. Hän oli tehtaassa työssä, josta sai kohtuullisen kovan palkan, varsinkin viime vuosina - vuosina joina Mickistä oli tullut yrittäjä joka teki urakoita joko omiin nimiin tai aliurakoitsijana kuten nyt maan isoimpiin ja tuottoisimpiin kuuluvimpaan tehdasyritykseen.

Hän oli valanut tärkeiden virastorakennusten perustuksia, ylentyen samalla tullen lopulta oman itsensä herraksi. Hän oli ankara, mutta reilu pomo. Hän ymmärsi krapulaista alaista maanantaisin, jos tämä muuten teki työnsä kunnolla. Hän ei pikkuvirheiden takia potkinut alaisiaan ulos, sillä hän ajatteli pienen valheen suojelevan kokonaisuutta paremmin kuin liiallinen säntillisyys ja lahjomattomuus.

Työ oli raskasta, aluksi hankalaa, sitten rutiinia. Jos oli tarpeen, hän motivoi työntekijöitään jos he kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen eivät meinanneet jaksaa. Hän kovetti heidät bonuksilla. Hammasta purtiin ja valmista tuli. Näin hän valoi alaisistaan sitä mitä heistä sitten tuli. Toiset jäivät alarappusille, kun taas toiset etenivät kyynärpäätaktiikalla  ylöspäin, kovettuneina. Hän oli alkanut vihaamaan sitä. Mutta hänellä oli suunnitelma, jossa oli enää yksi pieni mutka.

II             Saatana, mikä työpäivä taas. Hän ajatteli ajaessaan töistä kotiin Mustangilla, joka oli hänen aarteensa. Jos taas katsotaan yhteiskunnan linssin läpi, kaukoputkeen, joka yritti nähdä totuuden, voitiin sanoa että hän oli ansainnut sen, koska hän oli tehnyt tätä työtä viisi toista vuotta ja muutama vuosi sitten ulkomailla kahden vuoden komennuksen, tehden 18 tuntia päivässä.

Hänen hermonsa olivat rautaa, mutta silloin - komennuksella - ne olivat lujilla; joskus hän huusi alaisilleen. Hän jaksoi tuon kaksivuotisen tietäen, että saisi viimein talolainan kokonaan lyhennettyä ja jäisi vielä ylikin. Olihan sitä saamarin taloa maksettu jo kaksitoista vuotta, siitä asti kun Mick täytti kaksikymmentä kaksi. Työkomennusta ennen hän oli ottanut parin viikon loman ja yrittänyt saada rakoilevaa avioloiittoaan kursittua edes auttavasti kasaan.

Naiivisti he ajattelivat niinkuin monet jotka odottavat kolmenkympin kriisiä, vaiheessa jossa elämä ei ollut tehnyt vielä niin julmia takaiskuja, että vielä riitti optimistista ajattelua ja uskoa että lapsen teko pelastaisi heidät, että se muuttaisi jotain. He viettivät vaimonsa Shirleyn kanssa muutaman kiihkeän yön, he todella löysivät alkurakkauden hekuman seksuaalisenh hekuman värittäessä tulevaisuuden kuvaa lapsesta, josta tulisi lakimies tai lääkäri.

Hetken he kuvittelivat olevansa boheemeja ja erilaisia matkatessaan asuntoautolla keskieuroopassa ennen mickin lähtöä Boliviaan jossa oli määrä valaa eräs kaupunginosa, jonka yhdysvallat rahoittivat: Se oli eräänlainen syndikaatti, verhottua hyvätekeväisyyttä, jossa valuuttana oli aseita ja kokaiinia. Mickin yrityksen tuli olla tuon syndikaatin laillinen osa. Kun työkomennus alkoi, Shirley alkoi odottaa lasta.

Se motivoi Mickiä tekemään entistäkin lujemmin töitä. Palatessaan Talousasiat olivat toissijaisia, sillä hän sai maksettua talon - jota hän oli maksanut viisitoista vuotta - ja muutettua maan toiselle puolelle paremmalle asuinalueelle.

Ja rahaa jäi ylikin, joten yhteiskunnan verotus salli Mickin ostaa perheautonsa lisäksi mustangin, antaen käsirahaa viisikymmentä tuhatta dollaria, jääden vain viiden vuoden päähän autolainasopimuksen maksamisen päättymisestä, mikäli palkkataso oli ylitöineen sama kuin ennen tuota komennusta, jonka tarkoitus oli saada pesämunaa.

Ennen kuin hän olisi neljänkymmenen hänellä olisi poika, perheauto, talo ja Mustang. Ehkä jopa onnellinen avioiliitto. Yhtä asiaa yhteiskunta ei nähnyt.

Nimittäin sitä rekisteröimätöntä pesämunaa, jonka Mick kaivoi syvään kuoppaan metsään; niinpä niin, Mickillä oli visio, pientä sivubisnestä, jossa ei ollut verottajia ja joka kiinnosti yhteiskunnan tiettyjä sektoreita, mutta jos oli ovela ja viekas, saattoi kasvattaa aarrettaan yhteiskunnnán tiettyjen sektoreiden tietämättä; mutta se oli uhkapeliä, joka piti osata lopettaa ajoissa.

Mick Dillinger oivalsi pelaavansa uhkapeliä, mutta hänellä oli silmää ja vainua, joten yleensä hän haistoi huonon käden. Mutta vainustaan huolimatta hän oli joutunut tilanteeseen, jossa hän oli pelannut liian avoimesti.

Mutta hän ei vielä ollut hävinnyt. Yhteiskunnan valvova silmä ei ollut vielä yltänyt näihin sivubisneksiin. Mutta joku muu taho oli hyvinkin kiinnostunut. Hän ei asunut toisella puolella maata vain sattumalta. III         Shirley Dillinger ei ollut onnellinen. Oli ehkä ollut joskus; ennen hän nauroi paljon, piti kaskuista ja oli kaunis nainen jolla oli tyyliä ja joka loisti juhlien keskipisteenä järjestellen asioita parhain päin, samalla hymnejä vihellellen. Enää hän ei viheltänyt.

Nyt hän oli katkeroitunut ja puutunut elämän yksitoikkoisuuteen ja yllätyksettömyyteen. Kuinka typerää sekin oli, vaihtaa nyt nimensä Dillingeriksi. Hän ei tiennyt mitä Mick puuhaili, mutta hänelle oli kerrottu että kaikki ei ollut ihan laillista.

Ja koska hänellä oli oma kituva lehmä syvässä ojassa - jonne se kuolisi, kuten hän tunsi kuolleensa sisältä - hän ei koskaan kysellyt. Hän aavisti, että Mick tiesi. Ja se pelotti häntä. Kun päätös lapsen teosta oli alkanut ja Shirley oli tullut raskaaksi oli hän kokenut ohimenevän onnen vatsanpohjassaan kun Mick oli eräänä iltana ollut se joka oli ollut ennen pitkää komennustaan; työ oli syövyttänyt hänestä jonkin osan. Hän oli palannut laihana, silmät syvällä kuopissa ja posket lommolla, aivan kuin hän olisi palannut sodasta eikä maailman suurimmasta betonivaluoperaatiosta.

Tuona iltana - iltaa ennen lähtöään boliviaan Shirleyn ollessa neljännellä kuullaan - Mick oli silittänyt vaimonsa vatsaa ja laittanut lopulta korvansa sitä vasten ja sanonut: Shirley ei halunnut poikaa, mutta ei uskaltanut sanoa sitä ääneen. Hetkessä oli ensi kertaa edes pilkahdus toivoa hemmetti soikoon. Sitten hetki oli ohi. Onni oli kuin ohi menevä juna ja he kaksi olivat kuin kaksi maitolaiturilla olevaa epätoivoista avioliiton rippeistä pitelevää eksynyttä enkeliä, jotka olivat hairahtaneet ja toivoivat pääsyä kyytiin.

Juna meni kuitenkin ohi. Shirleyn ilme kertoi, ettei Mickin arvaus pojasta ollut tälle mieleen ja siitä olit syntynyt äänetön riita. Mick otti peittonsa ja meni sohvalle. Shirley seurasi perässä ja sanoi: Sen vuoksi minä sinne menen. Saadaan tämä talo maksettua. Ja lapsen elämä, koulu, vaatteet. En minä valitse valuajankohtia. Sen sanottuaan Mickin silmäkulmassa kiilsi jotain harvoin nähtyä; kyynel.

Häntä raivostutti kun ei voinut sille mitään. Kuten ei myöskään sille ajatukselle että hänen omat vanhempansa eivät antaneet hänelle lapsena muutakuin selkään. Häntä harmitti kun ei voinut olla läsnä oman lapsen syntyessä.

Shirley ei ihmetellyt, mies teki liikaa töitä ja yritti kieltää menneisyytensä. Ja nyt oli tiedossa lisää töitä ja Mick ei välttämättä pääsisi paikalle kun lapsi syntyisi.

Ja sillä tuodaan ruoka pöytään? Mick oli hetken selin ja kääntyi sitten vaimoonsa päin. Hän oli lähes murtumispisteessä, mutta osasi kovettaa itsensä, koska niin hän oli oppinut pärjäämään. Betonista ei puhuttu enää niiden seinien sisällä.

Seuraavana aamuna Shirley heräsi tyhjässä talossa. Mick oli lähtenyt työkomennukselleen. Kun tyttö oli syntynyt, Shirleyn mieliala ei ollut osoittanut nousua, vaikka hän oli nimenomaan tyttöä halunnut. Alusta asti hän oli lapselleen etäinen ja teki kaiken ilman tunnetta katse suunnattuna jonnekin tyhjyyteen.

Mick ei ollut synnytyksen aikaan kotona, mutta ollessaan boliviassa Mick oli palkannut kodinhoitajan, joka tuntui rakastavan tyttöä enemmän kuin äiti itse. Komennuksen jälkeen - kun he olivat muuttaneet ja vaihtaneet nimensä - Mick palasi tekemään ainakin kaksitoista tuntista päivää, istuen keskiviikko illat ja viikonloput pubissa. Joka kerta hän joutui hankaluuksiin, mutta koska Mick oli luonteeltaan tunnetasolla sillä tavoin nyrjähtänyt, että kykeni olemaan pelkästään rationaalinen, hän kykeni voittamaan vastustajat silkalla julmalla viekkaudella: Hän ei ajatellut tunteita, ei uskonut niihin.

Ei pelkoon, ei suruun, ei rakkauteen. Niinpä baaritappelut päättyivät Mickin voittoon jopa kolme vastaan yksi tilanteissa.

Hän käytteli myös kokaiinia ja tarjosi känniin tultuaan sitä humalaisille ystävilleen. Se ja alkoholi, yhdistettynä vuosien työuupumukseen ja huonoon ilmapiiriin perheessä, tekivät hänestä väkivaltaisen.

Hänestä tuli tunnettu nopeista nyrkeistään ja salamannopeasta tilannetajustaan ja maine kiiri pubeihin, kaduille, kujille. Niinpä erään kerran tuntemattomat hiljaa toimivat miehet ottivat selvää Mickistä; jokainen baarimikko valitti hänestä, eikä porttikiellot auttaneet, sillä Mick oli niin nopeliikkeinen että oli jopa riisunut erään baarinomistajan pumppuhaulikosta ja tehnyt "sopimuksen", että hänellä on oikeus käydä missä baarissa tykkäsi.

Sitten, eräänä iltana, kaksi kaveria olivat istuneet samaan pöytään ja alkaneet ärsyttää Mickiä. Mick kävi toisen kurkkuun välittömästi ja yritti paiskata tämän lattiaan, mutta mies oli kuin kivestä veistetty.

Baarin hämärässä kaksi iskua, toinen palleaan ja vartalon taittuessa polvella nenä murskaksi; Mick sai maistaa omaa kitkerän katkeraa lääkettään. Mick kuitenkin nousi, mutta miehiä tuli kolme lisää. Mick vietiin takakautta kujalle ja hakattiin melkein kuoliaaksi. Tämä tapahtui noin kaksi vuotta Bolivian komennuksen jälkeen. Ollessaan henkitoreissaan maatessaan kujalla roskaruokapaperien, kuivuneen virtsan ja kalajapullojen lasinsirujen päällä, joku sanoi usvan takaa: Hän oli saanut opetuksen ja makasi siitä hyvästä kuukauden sairaalassa ja oli puoli vuotta pyörätuolissa.

Silloin hän tapasi ainoan ihmisen josta todella välitti, korvaamattoman ystävän. Ja, kuten myöhemmin tulemme huomaamaan, hän oli sangen hyödyllinen ystävä. IV   Nyt, hänen ajessa kotiin, kaikesta tuosta - baaritappeluista, toipumisesta ja puolen vuoden pyörätuolissa istumisesta ja kävelemään opettelusta - oli noin vuosi. Boliviasta kotiutumisesta oli jo kaksi vuotta, mutta muistot sieltä eivät tukahtuneet. Elämä tuntui kiertäåvän kehää, he etääntyivät vaimonsa kanssa toisistaan yhä enemmän, mutta vastapainoksi Mick yritti lähenyä tyttärensä kanssa.

Hieman tasapainoa toi myös uusi ystävä joka sattui asumaan viereisessä talossa. Mies oli joutunut pyörätuoliin iäksi, mutta ei koskaan valittanut. Ollessaan sairaalassa, Mick tutustui tähän mieheen joka oli tuomittu istumaan siinä pirun rakkineessa koko ikänsä.

Mies puhui vähän, mutta silloin kun puhui, häntä kannatti kuunnella. Hänellä oli mielipiteitä asioista jotka merkitsivät. Lisäksi, hän ei ollut luovuttaja. Joutuessaan pyörätuoliin hän oli alkanut nostella käsipainoja ja alkanut syömään terveellisesti. Pian hän teki personaltrainereidensa avustuksella punnerruksia. Pian hän ei tarvinnut niitäkään, vaan käveli käsillään seinää vasten ja teki kaiken itse. Hän teki päivittäin hulluja punneruksiaan, veti leukoja, nosteli käsipainoja ja luppoaikoinaan opetteli käsittelemään pelikortteja, pelasi sakkia, luki paljon ja levitti  toivoa lukuisille muille pyörätuoleissa oleville.

Päästessään kotiin - joka sattumalta sijaitsi heidän talonsa vieressä - hänen vaimonsa oli jättänyt hänet. Talo kuului miehelle, mutta kaikki muu omaisuus mattoja, lamppuja ja sohvia myöten menivät vaimolle. Hän perusti firman, ollen firmansa aivot, kirjanpitäjä, veronkiertäjä ja voimankäyttäjä.

Kerrottiin että hän kykeni pyörätuolista käsin hoitelemaan kaksi, kolmekin raavasta miestä. Saattoihan olla että legenda kiiri miehen edellä, koska kukaan ei koskaan kyennyt vahvistamaan näitä väitteitä kielteisiksi. Suru ei ollut lannistanut häntä, hän teki jalattomana, sydän murtuneena, enemmän kuin moni terve mies elämässään teki. Olkoonkin että hän saattoi olla vähän kiero, ja että hänen firmansa tuotti enemmän laittomasti kuin laillisesti, mutta hän oli oikeudenmukainen.

Mick auttoi häntä, samoin hänen vaimonsa, niissä asioissa joita Richard ei itse kyennyt tekemään kuten ruohon leikkuussa tai lumen auraamisessa. Ricky, joksi häntä kutsuttiin, istuskeli tuolissaan ja nosti kättään tervehdykseksi, mickin ajaessaan kotiin sinä päivänä, jona ajatteli kaikkea tapahtunutta ennen ja jälkeen bolivian reissuaan.

Mick nosti kättään takaisin ja hymyili hiukan. Tuo mies oli ainoa todellinen ja luotettava ystävä joka hänellä oli. Mick kävi joskus hänen luonaan pelaamassa korttia. Silloin ei ryypätty, koska Richard oli absolutisti.

Sen sijaan hän sai nähdä silmänkääntötemppuja, jotka päihdyttivät hänet paremmin kuin alkoholi ikinä kykeni. Sillä sellaista on taika. Sen sijaan pöydällä oli lappu, jossa kerrottiin hänen menneen ostoksille lapsen kanssa.

Mick huokaisi, otti viskilasiin tilkan ja istahti koneelle. Istui kannettavan koneen ääreen joka oli työpöydällä; pöytäkoneesta Mick oli luopunut jo aikoja sitten, koska se oli epäkäytännöllinen ja kannettava ajoi saman asian.

Hän istui sen ääreen, niinkuin tekevät miljoonat ihmiset ympäri maailmaa; luppoaika on tietokoneaikaa ja hyvin useasti myös työaika on tietokoneaikaa. Niin Mick asiasta ajatteli ja hänen haaveensa oli päästä joskus paikkaan jossa ei olisi sidoksissa tietokoneisiin. Mutta työsähköposteihin oli pakko reagoida. Hän avasi sähköpostin, joka tuli osoitteesta       noname gmail.

Toivottavasti et avaa tätä liian myöhään. Haluan ensi alkuun kunnioittavasti sanoa että nimesi vaihto niin epätavalliseen nimeen kuin Dillinger ja muutto Philadephiasta idylliseen Los feliziin oli melko hyvä veto; emme meinanneet löytää sinua; monet lähtevät pakoon Kaliforfiaan. Käytimme kuitenkin keinojamme ja löysimme sinut koska sinusta tuli liian varomaton. Et saanut selkääsi sattumalta.

Olisimme voineet tappaa sinut sinne kujalle, mutta halusimme antaa sinun toipua ensin ja kokea kunniallisen kuoleman. Kun tänään aamulla joit kahvin keittäen sen kaksi tasoiselta moccamaster keittimestäsi, suukottaen Sharonia ja hipaisten vaimoasi vain tottumuksesta, vailla tunteita ohimennen, sen jälkeen kun olet lukenut urheilusivut luet ne aina ensimmäisenä, istuen siinä tuolissa joka ei ole selin ikkunaan keittiössä, sillä et koskaan istu nurkkaa vasten, et edes kotonasi polttaen punaisen malrboron ja lähdettyäsi töihin mattamustalla Mustangillasi, vaimo jonka luulit nukkuvan, vain teeskenteli sitä.

Kun katsoit tiliäsi tänään nostaessasi rahaa työmaakahvilaa varten, jossa ei käy kortti, luulit katsoneesi tiliäsi viime kerralla väärin. Sitäpaitsi otit väärän kortin; miksi henkilökohtainen pesämunatilikorttisi sijaitsi korttipakassa jossa oli kuntosalikortti ja henkkarit. Senhän piti olla yöpöydän laatikossa, välipohjan alla. Eikö totta, että eilen tullessa kotiin hieman ajoissa, vaimollasi oli ikäänkuin kiire. Ja hän oli hätiköinyt, koska yhtäkkinen kiire saa ihmisen loogisuuden hetkellisesti murenemaan; niinpä hän ei ehtinyt laittaa hlö.

Ja helvetti soikoon Mick, hän varasti sinulta kaksikymmentätonnia. Sen saldohan oli eilen noin Ja tänään aamulla se oli , 90 dollaria, eikö? Soitit sen jälkeen puhelun seisoen mullhollandriven nro automaatilla, eikö? Ja vaimosi vastasi kolmannella soitolla, vai kuinka? Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Mick tunsi pelon hiipivän tajuntaansa. Se saattoi silti olla pilaa. Kuka tahansa tiesi että hänet oli hakattu ja kuka tahansa tiesi että hänellä oli salattu tili, jonka varat siirtyisivät tapaturman sattuessa hänen tyttärelleen.

Kuka tahansa saattoi kuvailla hänen kotiaan. Eikä tekstissä edes mainittu hänen todellisesta pesämunastaan, joka sijaitsi käteisenä maan alla. Ehkä se oli hänen vaimonsa. Kuka muu saattaisi tietää ettei hänen oikea nimensä todellakaan ollut Dillinger, ja että hän oli kotoisin Philadephiasta. Hän pyyhkäisi hikeä otsaltaan, kumosi viskin alas ja luki edelleen. Postia oli enää muutama rivi. Sinullahan on Glock käsiase, aina ladattuna mutta kuitenkin pidät sen asekaapissa.

Sanon tämän ja varsinkin tämän seuraavan asian, jotta varmasti vakuuttaisin sinut siitä että tiedän sinusta ehkä enemmän kuin sinä. Taloudessasi on toinenkin ase, Mick hyvä. Ja sekin on ladattu. Ja vaimosi osaa käyttää sitä. Se on eteisessä olevan lipaston ylälokerossa, jonne on rakennettu salalalokero. Mick kävi, ja siellä se todellakin oli. Salamannopeasti hän laittoi päässään tunneskalaa ja tapahtumajärjestystä paikoilleen.

Mitä se teki täällä? Hänen talossaan, jonka hän melkein yksin omilla töillään oli ostanut myytyään vanhan talonsa. Hän joka teki töitä ja otti riskejä joista kenenkään ei pitäisi tietää.

Hänen talossaan, jossa hän nukkui, vietti sen vähän ajan minkä voi, tyttärensä kanssa. Talo jonne hän ei piruvieköön ollut tullut pelkäämään. Talo, jonne saattoi tulla ja jättää työn oven ulkopuolelle.

Sietää vaimon salaista vihaa tytärtään kohtaan, Sharonia joka piti enemmän isästään kuin äidistään, vaikka näki isää harvemmin tämän tehdessä niin paljon töistä. Mutta Sharon - heidän tyttärensä - osasi lukea ihmisiä silmistä ennenkuin oppi kävelemään, näki että isän silmissä oli rakkautta.

Vaikka Mickin silmät olivat kovat, ne olivat myös täynnä salattua rakkautta ja ne aukesivat vain kun tytär katsoi niihin. Ongelma oli siinä että Shirley ei kestänyt ajatusta siitä, että elämä oli tavallista. Että he olivat tavallisia ihmisiä, aivan kuten kaikki muutkin. Hän syytti Mickiä siitä ettei tällä ollut kunnianinmoa vaikka virallisesti Mick omisti Betonifirman, eikä se ollut ,mikään yhden käsistäveivattvan vanhan myllyn arvoinen       Pelko ja viha ovat äärimmäisiä tunteita ja nyt ne väänsivät kättä.

Viha voitti, sillä Mick oli luonteeltaan vahva ja vihallaan hän kontrolloi pelkoa. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli ampua vaimo. Ja jo niiden sekuntien aikana - kun hän käveli puhelimelle -  hän oli tullut toisiin aatoksiin. Ehkä Hän ottaisi ensin selvää miksi.

Tai oikeastaan hän tiesi jo, se oli vain ajan kysymys. Hän kirosi itseään ja omaa käytöstään. Hänen tavoitteenaan oli tienata miljoona kiinteistön, autojen, firman ja "puhtaan rahan" lisäksi ja lähteä sitten tyttärineen maasta. Siksi hän oli ollut boliviassa ja jos siellä olisi kaikki mennyt niinkuin pitää, hän olisi jo lähtenyt. Mutta kun ei mennyt. Ehkä hänen tappamistaan pitää siirtää, mick ajatteli vaimostaan sillä hetkellä, sillä hän halusi vieläkin uskoa että vaimo liittyi jotenkin tähän yhtäkkiseen sotkuun.

Hän ei ajatellut loogisesti. Mutta Shirley, joka vehkeili, petti, valehteli ja salaili, eikä pitänyt tyttärestään on siinäkin ämmä, mick ajatteli, vihata nyt omaa tytärtään se oli toinen juttu. Tämä - joka soi - oli toinen.

Vaimosi pettää sinua ja haluaa tappaa sinut. Minä haluan auttaa sinua, koska minulla on siihen hyvä syy. Tuhoa sähköposti ja tapaa minut bouvier kahvilassa Mullholland drivellä. Et saa minua tästä numerosta kiinni uudestaan. Tee niinkuin sanon, tai tyttäresi kuolee. Hän muisti äitinsä kuihtumisen syöpään, kun arthur oli vasta ensimmäisellä luokalla koulussa. Posket kuopalla, hiukset haarautuneina, harmaina ja harventuneina hän katsoi pikku poikaansa silmillä, jotka olivat syvällä hänen päässään, jonka muodot olivat teräviä: Hänen ihonsa oli niin elastinen, että se oli melkein läpinäkynä ja sai kaikki näkymään kuin läpivalaistuna: Se sai hänet näyttämään hyvin irvokkaalta, mutta samalla siinä oli jotakin selittämätöntä kauneutta, siinä vaiheessa kun aikaa oli enää minuutteja.

Hän oli niin hauras, että sairaalan sälkekaihtimista siivilöitynyt valo miltei meni hänen lävitseen. Aivan lopussa hän tiesi. Aivan lopussa hän tiesi ettei enää makaisi päivästä toiseen tuijottaen kattoon, odottaen omaa hidasta kipupiikkien pehmentämää kurjaa kuolemaansa.

Ei enää hoitoja jotka eivät toimineet. Aivan lopussa hän hymyili tiedostaessaan kaiken tuon kuoleman tuoaman armollisuuden ja pyysi Arthurin lähelleen ja kuiskasi: Sitten sininen terävä hohto - joka pysyi terävänä, ja tarkkailevana loppuun asti -  hänen silmissään sammui. Aina kun Arthurilla oli elämässä vaikeaa, hän muisteli noita sanoja ja tuota hetkeä, joka oli niin täynnä energiaa, niin täynnä jotain selittämätöntä intensiivistä latausta, niin täynnä ymmärryksen yhtäkkistä laajenemista, että se muistoissakin sähköisti Arthurin mielen, saaden hänet pysymään terävänä.

Pieni henkinen tuska piti hänet valppaana. Hiljaa ja sopusoinnussa Arthur omatoimisesti kävi koulussa, isän hoitaessa talouden ja käyden töissä.

Arthurista tuli yksinäinen, mutta ei heikko. Hän tappeli peruskouluaikanaan kaksi kertaa, toisen kerran kolme vuotta hänen itseään vanhemman pojan kanssa ollessaan itse kaksitoista ja poika viidentoista.

Arthur miltei tappoi tämän. Silmittömän väkivallan kourissa hän oli pitelemätön ja teki raavaan miehen jäljen jo kymmen vuotiaana. Hän sai silloin ensimmäisen ja viimeisen selkäsaunan isältään. Se oli myös ensimmäinen kerta äidin kuolemanjälkeen kun kumpikaan, isä tai poika, näyttivät äärimmäisiä tunteita. Peruskoulun jälkeen hän meni lukioon, sieltä poliisikouluun ja merijalkaväkeen, josta meni kolmeksi vuodeksi rauhanturvaajaksi, muunmuassa persianlahden sotaan.

Ollessaan kolmenkymmenen hän tapasi ensimmäisen tyttönsä, ja he rakastuivat toisiinsa. Tyttö sai Arthurin avautumaan ja hymyilemään. Hänestä  kuoriutui puhelias, kohtelias, tarkkanäköinen herrasmies, joka saattoi hurmata salongin olemuksellaan ja käytöksellään. Sitten tyttö jätti hänet. Sen jälkeen Arthur sulkeutui ja vannoi, ettei enää koskaan antaisi osaa itsestään kenellekään.

Se oli kolmas kerta hänen elämässään kun hän näytti tunteitaan. Hän ajatteli, että kolmas kerta toden sanoo myös tunteiden saralla. Hän oli jäänyt tunteiden ohjaamana pois kentältä rakastumisensa ajaksi; hän ei ollut pitänyt siitä, eikä hän kyennyt ajattelemaan järkevästi. Niinpä hän siirsi jälleen tunteensa syrjään jotta rationaalisella mielellä olisi enemmän liikkumavaraa.

Tietysti, se pieni osa tunteita, joka tarvittiin hänen työssään, oli käytössä. Se oli noi viisi ptrosenntia hänestä. Siinä osassa hän keskittyi tuskaisiin muistoihin, pitääkseen kipua yllä. Sisäinen tuska antoi hieman ylimääräistä eneregiaa silloin kun piti valvoa kolme vuorokautta väijyen vihollista kiikaritähtäimen takaa. Se antoi tilaa lähes sataprosettiselle järkeilylle. Hän kouluttautui CIA - agentiksi ja värväytyi lopulta salaisen peitefirman palkkalistoille, jossa työskeni mafian liittolaisia, vasikoita, entisiä liian rajuotteisia poliiseja, sotilaita, merijalkaväkeä, muukalaislegioonalaisia.

Tehokkaita tunteettomia miehiä tai hyviä tiedonantajia. Hän työskenteli miltei kenelle tahansa, soluttautui, vakoili, ilmiantoi, tappoi. Hän työskenteli maanalaisissa firmoissa - jotka kuitenkin usein vaikuttivat epäsuorasti hallituksen korkeimmille askelmille. Mikä oli niiden firmojen tärkein vienti ja tuonti tuonte? Maailman kaksi rahasampoa tietenkin; huumeet ja aseet.

Sitä kautta Arthur päätyi muuttamaan nimensä, jota käytti tehtävissä. Hän oli John carlson värväytyessään maailman erään emoyhtiön haaraan joka koulutti palkkamurhaajia: He saivat kiinni ihmisiä ennen kuin he ehtivät toteuttaa aikeensa. Se oli laitonta, mutta yhden tappaminen niin että se saatiin näyttämään onnettomuudelta jos tämä yksi oli korkeassa virassa, tai toisen tappaminen niin että se suojeli kymmenien muiden henkeä mikäi kohde suunnitteli pommi - iskuja, oli Carlsonin tehtävä, eikä se vaivannut häntä.

Ja sitäpaitsi hän oli työssään hyvä. Hänestä ei tullut pelkästään hyvä. Jossain vaiheessa hänen isänsä sairastui ja koska Carlson halusi maksaa isällensä parhaan sairaalahoidon, hän alkoi värväytyä yhä rahakkaampiin tehtäviin; rahakkaampi tarkoitti myös moraalista kyseenalaisuutta. Joten, eräänä päivänä hän sai puhelun. Hänen piti seurata erästä mutlkikasta kuviota, joka ei ollut tavanomainen rutiinikeikka. Työnantajakin oli vaihtunut; ohjeet tulivat Gambinon liitännäisjäseniltä, eikä hän koskaan nähnyyt itse pomoa.

Mutta hänen tuli ottaa selvää eräästä Jack Pearson Mickin peitenimi boliviassa - nimisestä - tai sen nimisenä esiintyvästä miehestä. Carlson sai pian selville että hänen kahden vuoden komennuksensa betonialalla oli vain kulissia: He myivät kokaiinia ja pesivät rahat firman kautta. Hän sai tietää myös erään prostituoidun kautta, että Jack asui Philadelphiassa ja oli boliviassa paitsi tekemässä eräänlaista syndikaattia, jonka yhdysvallat naamioi hyväntekväisyydeksi, mutta sen takana oli myös huumeita ja pääasiassa uusia aseita jotka oli tarkoitus lähettää Irakiin amerikkalaisille sotilaille.

Jackin tehtävä oli olla laillinen osa tuota järjestelmää, mutta kuten hallituskin, hänkin teki omaa sivubisnestään: Jack sai kun saikin sovittua Boliviassa ison kaupan. Ja se meni - niinkuin piireissä sanotaan - päin helvettiä.

Ja osana tätä katastrofia oli Gambinon täysjäseniä, jotka olivat  lähteneet luvatta sooloilemaan. Samaan aikaan alkoi eräs toinen tapahtuma Arthurin elämässä, johon hän ei enää uskonut, joka tapahtui hänen saadessaan tietää että mies oli Philadephiasta - joka oli mieheltä pitkän ja raskaan työurakan, muutaman tunnin rakastelun ja elämän ensimmäisten kokaiiniviivojen tulos, lipsahdus jota hänen ei ollut tarkoitus päästää suustaan.

Mutta hän ajatteli että valenimi suojelisi häntä. Carlsonin tehtävä oli ottaa selvää miehestä, joten hän lensi Phillyyn ja sai pian tietää, että hänen oikea nimensä oli Shawn DeLay ja vaimosa nimi Shirley Shirley ei koskaan muuttanut etunimeään, mickin - tuolloisen Shawn Delayn - suostutteluista huomiotta: Hän oli tuolloin neljänkymmenen kolmen ja jäljittänyt ihmisiä kymmenen vuotta, oppinut olemaan kärsivällinen koko ikänsä joten verraten kaupungin kokoon, vaimo löytyi melko vaivattomasti.

Ja silloin hänen elämässään tapahtui se, johon hän ei enää uskonut; hän rakastui. Päästäkseen vaimon juttusille, hän tekeytyi kiinteistövälittäjäksi. Hän hankki puvun, kävi partusissa ja koputti Rouva DeLayn oveen. Shirley ihmetteli, ja Carlsonia alkoi paitsi mielessään huvittaa nimien määrä, mutta samalla hän tunsi sukulaissieluutta tuon viimeisillään raskaana olevan naisen kanssa.

Hänessä oli haurautta, jota Carlson ajatteli itsessään olevan, vaikkakin se oli vain hallittavissa oleva tunne jonka hän kykeni järkeilemään ja kanavoimaan, mutta nyt, ensi kertaa kolmeentoista vuoteen, hän tunsi kuinka hänen kaikki naamionsa olivat vaarassa riisutua. Hän aisti naisessa surua, jonka hän itsekin tunsi; surua ja yksinäisyyttä jotka vain kasautuivat vuosi vuodelta odottaen ulospääsyä.

Shirley tuli ovelleen hieman pelästyneen oloisena, vielä aamutakissa, mutta silti- kun hän näki tuon naisen murheen taa - hän näki silmistä, että katseessa oli kyse jostain suuremmasta. Carlson tunsi itsensä niin alastomaksi. Tunsi tuon naisen kovan katseen - jonka alla verhottu suru velloi - tutkivan häntä. Shawn, sehän miehenne nimi oli. Hän oli huiputtanut niin kartelleja, mafiosoja, agentteja kuin hallituksen jäseniäkin ja yhtäkkiä hän ei kyennyt suojelemaan identiteettiään.

Aamutakissa seisovan naisen edessä joka oli juuri herännyt? Hyväksytty Yhdistyneen kuningaskunnan UK ja Etelä-Afrikan hallitusta auttamaan ihmisiä laina rahoitusapua paikallisia ja kansainvälisiä tällä erityisen ajan vuoden Olemme myös osa rahoitusyhtiö ja raha tekee yritys. Autamme kannustaa ja toimii edistäjänä vähentää taloudellisia rasituksia hyvin rohkaiseva nopeudella Tarjoamme myös kansainvälisiä työpaikkoja mahdollisuuksia kaikille työt etsijä.

Odotamme teidän nopea vastaus. Odotamme avulla voimme palvella teitä. Sincerely, Odotamme Nopea Vastaa. Central Trust Limited Osoite: Oletko yrittänyt saada lainaa pankeista ilman menestystä?

Kiireesti rahaa päästä pois velkaa? Tarvitsevat rahaa laajentamiseen tai perustamiseen oman yrityksen? Hanki laina yksi Britannian johtavista laina yritykset. Kaikki halukkaat tulisi ottaa yhteyttä sähköpostitse: Hyvää päivää kaikille, olen Mr. Joten ota yhteyttä jo tänään kautta sähköposti, oandopetinvestment. Asun Suomessa, haluan käyttää tätä välineellä ilmoittamaan kaikki laina hakijoiden oltava hyvin varovainen, koska siellä on huijauksia kaikkialla. Muutama kuukausi sitten oli taloudellisesti kireät, ja koska minun epätoivoa oli scammed useita online lainanantajia.

Oli lähes menettänyt toivon kunnes ystäväni tarkoitettu minut erittäin luotettava lainanantaja nimeltä rouva Valerie Morgan, joka lainaa minulle lainaa 10 euroa 8hours ilman stressiä. Jos olet tarvitsevat minkäänlaisia laina vain ottaa yhteyttä häntä email Ja en halua edes vihollinen läpi niin helvetin läpi käsissä nämä vilpilliset online lainanantajat, haluan myös auttaa minua välittää tiedot muille, jotka myös tarvitsevat lainaa kun voit myös saada lainaa jäsen, Valerie Morgan, rukoilen, että Jumala antaa hänelle pitkää ikää.

Jumala siunatkoon häntä ikuisesti hyvä asioita elämässäni. Luin pitkään kirjoituksia viime käyntini jälkeen ja huomasin surukseni, että vakava sairaus oli iskenyt myös Penaan.

Maailma on koetellut minuakin kovin ottein Joulukuun alkupäivinä menetin isäni tuohon samaiseen tautiin, johon nyt surukseni kuulen Penan myös menehtyneen, Osanottoni kaikille asianosaisille. Pena oli reilu ja mukava huumorilla höystetty mies, jota en koskaan tavannut kasvoista kasvoihin Tervehdys ja hyvän joulun toivotus muille kekolaisille!

Jäi sitten vähän vähemmälle täällä käynti, kun kukaan ei vastaillut puheripuliini. FC Lahti taistelee noususta--kauden alku näyttää tosi hyvältä! Toivottavasti upean vireen löytänyt Drilon Shala pysyy seurassa eikä lähde ison rahan perässä Klubiin, kuten lahtelaisilla futareilla tapana on.

Valmentaja Tommi Kautoselle iso käsi hienosta työstä divariseuran "peräsimessä" wotevö tät miins Lihis rupeaa olemaan aktiivinen tällä jänispalstalla, jos vain joku muukin osallistuu keskusteluun.

Lihis haluaisi kertoa EHECistä ja muista pöpöistä, mutta ei viitsi harrastaa monologia. Sanokaa ny muukkin jottain Pena, hur mår du och detsamma på suomeksi? No mites mennee kaikilla? Aika hiljaista on ollut ja tais jallu-gunnarkin häippästä horisonttiin pienen visiitin jälkeen. Scypessä joskus valo palaa. En laittanut huutomerkkiä avaukseeni, koska olen matalan profiilin tyyppi. Mitä mieltä muuten olette tästä aina vain junnaavasta pakkoruotsi-keskustelusta? Itse vastustan pakkoruotsia, sanon sen tässä heti.

Miksi pitää pakottaa koko kansa ruotsintunnille ihan vain sen takia, että Päivi Storgårdsin tuttava saisi synnyttää ruotsiksi? Tuo Storg vitu että osaakin olla vaikea nimi kirjoittaa, varsinkin kun on juonut 15 kaljaa, kuten Lihis nyt.. Muut eivät saaneet sanansijaa. Minulle jäi edelleenkin epäselväksi, miksi koko kansan pitää opetella ruotsia vain sen takia, että Päivi Storgårdsin tuttu voi synnyttää ruotsiksi. Tuo Storgårds vei keskustelua, eivätkä Ylen toimittajat osanneet häntä hillitä. Ruotsin kieli on mieletön rikkaus suomenkieliselle Lihiksellekin, mutta miksi pitää pakottaa sellaisetkin ihmiset ruotsintunneille vuosiksi, ketkä eivät ruotsia tule tarvitsemaan koskaan?

Lihis luopui uskonnonopetuksesta luvun Lahden Yhteiskoulussa, jotta saisi lukujärjestykseen mahdutettua kemian lisäkurssin--ja joutui siitä hyvästä rehtori Aarne O.

Siinä tulivat korvat punaiseksi, kun "mutantti" Rautiainen selitti, että "oletko nyt ihan varma, että kemia on tärkeämpää kuin uskonto? Tein taksvärkkipäivän työn hänen kesämökillään. Hän tarjosi limut päivän risusavotasta--ja maksoi sen parikymppiä taksvärkkkirahaa neekereille pyydän anteeksi Päivi Lipposelta, joka loukkaantui nyt kaikkien neekereiden puolesta ja rupesi kasaamaan lynkkauspartiota.

Ei puhuttu uskonnosta, mutta ei kemiastakaan. Rautiainen teki rehtorintoimistossa kantansa selväksi--siellä mökillä hän oli vain isäntä nimeltä Aarne, joka palkkasi pari poikaa risuja keräämään. Rautiainen oli hyvä jätkä. Hän ei ulkoistanut töitä jollekin verojakiertävällä virolaiselle raksafirmalle kuten Musiikkitaloa rakennettaessa, vaan teeti risusavotan oman koulun väellä: Aurinko suvaitsi vihdoinkin paistaa, joten Lihis kävi Kisapuistossa ihmettelemässä pronssista Jari Litmasta.

Kuvattuakin monumentti tuli, ja pari otosta lähetettyä Penalle. Jos jotakuta kiinnostavat ne vaatimattomat otokset, Lihis antaa Penalle luvan näyttää niitä jollekin kolmannelle henkilölle. Mutta joo, patsas oli edestä ihan pätevän näköinen, vaikka olihan se kivijalusta aika matala. Sivusta katsottuna häiritsi kyllä epänormaali etunoja--ihan kuin Litti olisi ollut kaatumassa pallon päälle. Meinasi ihan unohtua tämä homokeskustelu! Nykyäänhän saa puhua vain homoavioliitoista, ei mistään muusta.

Lihiskin siis ottaa kantaa, vaikkei kuulu kirkkoon. Mikä niissä homoissa närästää? Lihis ei yleensä yleistä, mutta jos nyt yleistäisi, niin sanoisi, että homothan ovat kaikista mukavimpia ihmisiä mitä voi olla: Siis miksi emme voisi antaa homopariskunnille samanlaisia oikeuksia kuin on heteropareilla? Lihis haluaa, että homoparit voisivat adoptoida, mennä naimisiin, erota jne. Jos rakastava homopari on asunut yhdessä 50 vuotta ja toinen kuolee, niin kyllä sen perinnön pitää mennä "leskelle", eikä millekään kaukaiselle lapselle, joka ei ole tunnustanut vanhempansa homoseksuaalisuutta.

Päivi Räsäsen fundamentalistiseen maailmankäsitykseen Lihis ei ota kantaa, kuten ei muidenkaan hullujen puheisiin. Lihis on kuitenkin sen verran sivistynyt, että tajuaa Räsäsen edustavan Kristillisdemokraatteja eikä luterilaista kirkkoa.

Lihis vielä ehkä uskoo kirkon kykyyn uudistua, mutta Kristillisdemokraattien kello alkaa kyllä kilkattaa viimeisiä hetkiä. Poistuuko se puolue seuraavissa vaaleissa vai sitä seuraavissa, kun liberaalit kristityt eivät enää jaksa kuunnella Räsäsen vanhoillisia käsityksiä?

Lihis sanoo, että viiden vuoden päästä KD on poistunut puoluekartalta, ja ykköstähtensä loikanneet kokoomukseen. Lihantarkastaja ajatteli ensin, että kirjoittaa Etelä-Suomen Sanomien urheilutoimittajalle, Kalle Veirto nimeltään, ensimmäisen lukijapalautteensa, mutta pisti hankkeen telakalle alkaako tuo olla ontuva kielikuva nykyään, tuo telakka, eiväthän nykynuoret edes tiedä, mikä se on?

Itse Lihiskin seuraa futista lähinnä vedonlyönnin takia--tunteita herättää aidosti vain Liverpool, suuri futisrakkaus. Edes FC Lahden kohtalo ei jaksa oikein kiinnostaa. Lahti tippuu, jos ei ensi lauantaina voita Tepsukkaa Turussa. Ehkä se olisi vain hyvä asia? Nyt Lahdessa ollaan luotettu siihen, että vaikka pelataan päin hemmettiä, Jari Litmanen tulee ja pelastaa.

Nyt kun maajoukkue tippuu EM-kisoista ja FC Lahti valahtaa divariin, Litti todennäköisesti lopettaa tämän kauden jälkeen. Litti sai patsaansa Kisapuistoon.

Lihis ei ole sitä vielä käynyt katsomassa, mutta ihmettelee, että loppuivatko rahat, kun ei kunnon jalustaa saatu? Nythän pronssilitti on ihan maan tasolla. Kyllä patsaan pitäisi olla parin metrin korkeudella, etteivät ihan kaikki vandaalit pääse ulokkeita repimään. Jos Lahdessa vihdoinkin paistaisi arska, kävisi Lihis ottamassa patsaasta kuvan ja lähettäisi vaikka Penalle. Ässät kävi voittamassa Pelsut äskettäin.

Lihistä ei lätkä jaksa kiinnostaa, mutta Lihis toivoo, että Pori pärjäisi liigassa välivuoden jälkeen! Porissa on lätkäkulttuuria, Lahdessa ei. Till mina nordiska vänner: Visst kan man skriva på svenska här. Det vore väl fint att konversera och ta upp intressanta och aktuela spörsmål även på detta forum. Osoite muuttuu, uusi osoite tulee olemaan www.

Domain on myönnetty, mutta ennen kuin olemme siellä kestää jonkin aikaa. Mikään ei meillä näytä tapahtuvan silmänräpäyksessä. Chilen uskomaton pelastuoperaatio oli teko, missä valtio, siis poliittinen järjestelmä asetti ihmiselämän kaiken muun edelle. Tavallisten kaivosmiesten henki painoi vaakakupissa enemmän kuin poliittinen tulevaisuus. Chilen valtaeliitti otti riskin. Näin jälkikäteen tuo toimenpide toi heille ennennäkemättömän kansansuosion ja kansainvälisen maineen todellisina demokraatteina.

Chilen onnistuminen on verrannollinen maailman suurimmille sankariteoille. Kuussa käyminen ei ole yhtään suurempi menestys sen rinnalla. Tuosta pikkuvaltiosta tuli kerralla minulle demokratian ykkösvaltio maailmassa. Tämän planeetan muut poliittiset järjestelmät saisivat ottaa oppia chileläisestä vastuun kantamisesta. Pahoin kuitenkin pelkään, että menestynyttä pelastusoperaatiota ruvetaan vähitellen arvostelemaan. Ihminen on paitsi kade myös ahne.

Tuo yhdistelmä tuhoaa monta hyvää mahdollisuutta saavuttaa yleviä tavoitteita, ainakaan yhtä usein ja helposti kuin ristiriitoja tai vahingoniloa.

Minä juhlin Chilen urotekoa omalla hiljaisella tavallani. Siihen sisältyy nöyrää kunnioitusta sitä ajatusta kohtaan, että maassa asetettiin ihmishenki ja toisen auttaminen jopa oman menestyksen edelle. Se on poliitikoilta todellinen epäitsekkyyden näyte. Se, että he voittivat on todellakin ansaittua. Monogrammin uudistustyö on laaja, mutta näyttää se kestävänkin, etten sanoisi luvattoman kauan. Olen itse kuitenkin toivorikas ja voimme edelleen pitää yhteyksiä yllä täällä vieraskirjassa, skypeillen ja soitellen sekä sähköpostitse.

Monet vuosien takaiset nettiystävät ovat aktivoituneet viime aikoina. Jotkut ovat mukana facebookissa ja toimivat sen kautta. Myös vierailijoiden määrä kodissani on lisääntynyt viime aikoina merkittävästi.

Kiitos siitä ystävät teille. Ilahduin niin kovin, että vastaan possulle heti. Ensinnäkin on kiva kuulla sinusta. Todellakin ensi kevään eduskuntavaalit kiinnostavat monia, sillä silloinhan me kansalaiset saamme sanoa oman sanamme siitä, mitkä puolueet tätä maata johtavat seuraavien neljän vuoden aikana.

Yhdysvaltojen talouskurjuus ja meidän oma Nokia-juttumme ovat asioita, joiden kaikkia vaikutuksia emme vielä tiedä, jos niitä milloinkaan kaikkia edes saamme tietää. Nokian merkitys maamme taloudelle on mittakaavaltaan niin iso, että kaikki sen tuotemerkin alla tapahtuvat asiat koskettavat jotenkin meitä kaikkia.

Myöskin Nokia-konsernin työllistävä vaikutus ansaitsee osakseen mielenkiintoa. Poliittinen tahtotila Suomessa on juuri tällä hetkellä hyvin pirstaleinen. Minä en kykene hahmottamaan mitään selkeää linjaa, jota noudatettaisiin, moni asia ajelehtii kansainvälisten tapahtumien vanavedessä ilman nimenomaan suomalaista näkökulmaa ja tavoitetta.

Maahamme mahtuisi vielä lisääkin puolueita, mutta ideat näyttävät olevan vähissä. Samoin toimijat, joiden osaavuuden ja ahkeruuden varaan voisi rakentaa tehokasta ja menestyvää politiikkaa. Soini on ahkera, se on todettu. Yksi mies on liian vähän, kun kyseessä on kansakunnan kokonaisvaltainen luotsaaminen uhkaavien karikoiden ohi seesteisille vesille.

Hallituspuolueet ovat jossakin määrin sekä näköalattomia että pyrkyryyden kyllästämiä voidakseen toimia yhteiseksi kansalliseksi hyväksi. Kukin ajaa omia asioitaan ja nykyiset ministerit laskelmoivat kuinka heistä tulisi ministereitä seuraavissakin hallituksissa. Työllisyyspolitiikka on eksynyt ryteikköönsä, eikä osaa tukea enempää työllistäviä yrityksiä kuin työttömiä työnhakijoitakaan.

Työtä Suomessa riittäisi kaikille halukkaille jos järjestelmä ei asettaisi kapuloita rattaisiin. No täräytänpä heti eetteriin. Ei oo tullut paljon skriivailtua ja eilen piti rakas koirani viedä saattohoidon kautta taivaaseen.

Mutta politiikasta minäkin sen verran, että kyll on ollu perseestä koko politiikka sitten kun Urkki lähti. Mi mi mi minä en mu muista, ja saanko tekstata sulle armaani, saisko puoluetukea olenhan sentään rahastonhoitaja. Edellisen kerran ei annettu äänestää sukulaismiestä pressaksi.

En ymmärrä miksi ei saa äänestää ehdokasta joka on sukulainen. Lihis, possu ja Ulpukka ovat läheisimmät nettituttuni Lahdessa. Keski-Suomessa ekkevaari on pitänyt kanssani yhteyttä, Helsingistä VeHy ja muutama muu.

Hesassa tuttuja oli joskus aika suuri määrä, mutta kun moni heistä poisui Ylen ja Hesarin palstoilta, niin kontaktit hiipuivat, niin sääli kuin se onkin. Vaikka tämä foorumi, missä nyt olemme on pelkkä vieraskirja, niin keskustelu ei suinkaan ole mahdotonta täällä.

Siinä vaiheessa, kun Mono-sivut tulevat valmiiksi meille tulee myös oikea keskustelupalsta. Toivottavasti siellä viriää rakentavia ja hyviä debatteja asioista, joiden me kaikki toivomme muuttuvan parempaan suuntaan kuin tilanne esimerkiksi Suomessa on. Entisen pääministerin henkilö ja hänen toimintansa silloisessa korkeassa virassa saa päivä päivältä omituisempia piirteitä. Ainakin minä olen ajatellut, miten maatamme todella on hänen kaudellaan hoidettu?

Keskustapuolueen poliittinen toimintamalli on jo vuosikymmeniä ollut sikäli omintakeinen, että puolue on nähnyt suurimman vaivan valitessaan itselleen johtajan. Sen jälkeen kaikki ovat asettuneet hänen taakseen ja äänestäjät ovat antaneet valtakirjansa samassa hengessä. Mari Kiviniemen näytöt ovat vielä antamatta, joten en puutu hänen poliittiseen kyvykkyyteensä - vielä.

Kansallinen Kokoomus menetti minun silmissäni hyvin paljon siinä vaiheessa, kun se salli nuoren siipensä ottaa itselleen liian suuren osan puolueen ideologisesta imagosta ja kentien myös sen päivänpoliittiseen toimintaan kuuluvasta työskentelystä. Kutsuin tässä tarkoittamaani joukkoa yhteisellä nimellä pikkuoravat. Maamme poliittiselle taivaalle jäivät Jyrki Katainen ja Alexander Stubb.

Viimeksi mainittu vastaa mielestäni paremmin niihin haasteisiin, joita meidän kaikkien tulee Kokoomukselle asettaa. Katainen kuulostaa korvissani edelleen yhdeltä pikkuoravista. Demarit ovat kuin räksyttävä koira. Heidän tekemänsä politiikka ei ole kunnollista oppositiotoimintaa, jos yleensä mitään kunnollista toimintaa. Heille minulta ei heru minkäänlaista sympatiaa. Kun vielä mikaan otetaan se asia, ettei demareilla ole ollut eikä näytä edelleenkään olevan rahoitusta ns.

Perussuomalaiset ovat yhtä kuin Timo Soini. Yhden miehen puolue tuskin milloinkaan kykenee realistisen politiikan tekemiseen. Se voi ideoida ja väitellä, mutta siihen se sitten jää. Jokapäiväinen elämämme on kokoelma erilaisia mahdollisuuksia ja rajoituksia. Niiden joukosta meidän on löydettävä elinehtomme ja rakennettava maailmamme. Kerron tässä kaikille, että olemme nettiystäviä muutamien vuosien takaa. Nimimerkki on vieraillut luonani ja olemme pitäneet yhteyttä muutenkin.

Välillämme vallitsee keskinäinen luottamus, en ole paljastanut Lihiksen henkilötietoja kenellekään, eikä meidän kummankaan ole tarvinnut herjata toisiamme, jos olemme olleet asioista eri mieltä. Nimimerkki on aina tervetullut kotiini, viihdyn hänen seurassaan. Mitä useampi meistä aktiivisista nettikirjoittajista tutustuu toisiinsa sitä enemmän surfailu täällä antaa sisältöä myös omaan elämäämme.

Minulle on kertynyt useita nettiystäviä. Nuo yhteydet ovat jääneet elämään ja muodostavat mielenkiintoisen kokoelman ystäviä jotka eivät ole tuttuja lapsuuden ajoista alkaen. Aikuisena tutustuminen mahdollistaa jossakin määrin enemmän valintaa kuin synnyinlahjana saatu ympäristö tarjoaa. Te, jotka haluatte tutustua minuun lähemmin kuin näiden pikkukirjoitusten verran, voitte lähettää sähköpostia tai vaikkapa skypeillä.

Osoitteeni löytyy nimihaulla skypen etsi-toiminnosta. Minulla on myös kamera, mutta sen käytöstä mahdollisessa yhteydenotossa voimme sopia erikseen. Lihiskin on rekisteröinyt itsensä Etelä-Suomen Sanomien keskustelupalstalle, mutta ensimmäinen kirjoitus antaa vielä odottaa itseään. Muutamasta aiheesta on kovasti tehnyt mieli herättää polemiikkia. Viimeisimpänä rupesi suoraan sanottuna ottamaan päähän, kun ESS tarkoitushakuisesti kirjoitti ison liikenneaiheisen jutun, joka oli otsikoitu: Itse en kyllä ole tavannut yhtään ihmistä, joka niitä olisi kaivannut täysiin turhiin paikkoihin.

Asia harmittaa Lihistä lähinnä siksi, että talvella nuo pikkuteiden kavennukset ovat lenkkeilijälle hengenvaarallisia, kun kavennusviritykset jäävät auratun lumen alle, ja lenkkeilijän pitää mennä ajoradalle autojen armoille päästäkseen kavennuksesta läpi. Siinä on sitten toivottava, ettei jäisellä tiellä tule molemmista suunnista auto samaan aikaan, jolloin jalkamiehestä tulee äkkiä ihmispizza siinä välissä. Miksi näitä idioottimaisia kavennuksia oikein rakennetaan?

Mukava tutustua sinuun Peter, Olen saanut netissä muutamia hyviä ystäviäkin. Muutamat ovat vierailleet kotonani täällä Ahlaisissa. Pidämme yhteyttä sairastumisestani huolimatta. Sanoin aiemmin, että aion alustaa joitakin keskusteluja täällä.

Yhdeksi aiheeksi olen valinnut retoriika eli puhetaidon. Sitä on opetettu tuhansien vuosien ajan, mutta se on ajankohtaista vielä tänäänkin. Puhetaidosta on hyötyä meistä jokaiselle arkisessakin elämässä. Sen avulla voimme tehdä itsemme ymmärretyksi myös vaikeita asioita käsiteltäessä ja joskus se voi auttaa meitä selviytymään pulmallisista tilanteista tunnepuolella.

Eduskuntavaalien lähestyessä olen ottanut kantaa ajankohtaisiin asioihin, pohtinut niitä ja kertonut käsityksiäni toisille keskustelijoille. Talousasiat kiinnostavat minua myös hyvin paljon. Osallistun voimieni asettamissa rajoissa edelleen moneen asiaan varsin aktiivisesti. Urheilupuolella olen kiekkofani ja kannatan Porin Ässiä sekä Lahden Pelicansia. PetSu ja Peter Ceder kasteessa annettu nimeni ovat yksi ja sama henkilö, mutta mitähän tämän Etelä-Suomen Sanomien kirjoittelu onkaan sitten ollut veljeni siellä häärätessä, kun kirjoitat sen siistiytyneen ja uusia kirjoitajiakin tulleen.

Eipä millään pahalla, mutta tämä veljeni vanha ja hidas läppäri kertoo aivan muuta. Minulla on myös lääkeallergioita ja ne aiheuttavat joskus suorastaan hengenvaarallisia tilanteita, kun ei kaikesta tiedä. Olin viikonvaihteen sairaalassa, siksi vastaan vasta nyt. Nyt olo on kohentunut, mutta aion silti tarkkailla vointiani vielä parin päivän ajan, etten joutuisi ojasta allikkoon. Kiitos myös sinulle aktiivisuudesta käydä kuittaamaassa täällä.

Kyllä olen alkanut pitkän tauon jälkeen taas kirjoitella sinne ESS: Ilokseni huomaan palstojen siistiytyneen huomattavasti siitä, mitä ne joskus olivat.

Se on kaikille eduksi, sillä asioiden käsittely tulee tehokkaammaksi ja aremmatkin keskustelijat uskaltautuvat mukaan. Monesti juuri heillä on hyviä ideoita. Kunhan Monogrammin oma keskustelupalsta saadaan valmiiksi aion alustaa joitakin hyviä aiheita yhteisesti pohdittaviksi. Jaa, en tiedä kun en ole sinne sanaakaan kirjoittanut.

Vaan mitäpä tässä, kuuluishan tuo palsta on jo uusisuomi. Jatkahan sinä vaan, eipä tässä enempää. Ajattelin kysyä perintötietokoneelta löytyneitä juttuja. Ettei vaan tuo Gunnar olisi lähempänä kuin PetSu antaa ymmärtää. Lienet sie joka oot aktivoitunut http: Sanohan, kuka se Gunnar on, kun sitä alinomaan jahtaavat.

Mode poistaapi jatkuvasti juttuja ne muutamat, eihän niitä ole kuin muutama kirjoittaja, jatkaa vaan sen nimimerkin haukkumista. Olitkos mukana, kun se siellä oli? Kiinnostas, kun velimies siellä myös ähelsi, mutta ei sillä tuommosta nikkiä ollut. Velipoika myös mainitsi sinun nimes, joten uskalsin näin lähestyä. Sitä veljee ei enää ole. Hän lähti työmaallaan tapaturmasesti ilmavoimiin, vaikka oli siellä jo hommissa. Taidat tuhlata ruutia siellä ESS: Kovin työteliästä on tuo sivuston uudistaminen.

Täällä vieraskirjan sivuilla voimme toki ylläpitää keskustelua jollakin tasolla. Arvostan todella paljon jokaista yhteydenottoa, minkä saan. Kiitän teitä kaikkia, ystävät, olettepa pitäneet kontaktia yllä sähköpostin, puhelimen, skypen taikka vieraskirjan välityksellä. Osallistun taas vilkkaasti nettikeskusteluun Keskisuomalaisen, Etelä-Suomen Sanomien ja Hesarin keskustelupalstoilla.

Niissä minut löytää ainakin poliitiikan, kotimaan ja talouden osioista. Eduskuntavaalien läheisyys tietenkin siirtää painopistettä koko ajan lähemmäksi poliittisia havaintoja ja arvioita.

Talous on sekin niin lähellä meitä kaikkia, etten helposti eksy kauaksi siitä. Vai että sitä on syyllistytty veritankkaukseen? Ei ole sitten asiaa talven hiihtokisoihin. Lihis harrastaa ristikkojen täyttämistä, ei tekemistä. Nykyään pakollinen on vain Hesarin perjantairistikko, "Aulis", laatijansa Aulis Lehdon mukaan. Lihiksen viikkorutiiniin kuuluu käydä kerran sanaristikot. Lihis ei kuulu palstan sisäpiiriin, joten monet palstalaiset eivät noteeraa Lihiksen lyhyitä kommentteja millään lailla.

Aika sisäänpäin lämpiävä porukka, jos Lihikseltä kysytään. Tullakseen hyväksytyksi pitäisi uuden keskustelijan imarrella palstan vakioväkeä, vaikkei siihen aihetta olisikaan.

Tuollainen nöyristely ei sovi Lihikselle, mutta sen verran nöyryyttä on löytynyt, että vihjeitä tulee sieltä vilkuiltua. Yleensä Lihis käy palstalla noin viikko ristikon ilmestymisen jälkeen, mutta ensimmäiset kommentit ovat poikkeuksetta jo samalta aamulta, kun ristikko on ilmestynyt.

Odottavatko he perjantaina aamuyöllä koiransa kanssa postiluukun alla Hesarin tipahtamista ja sitten ahmivat ristikon aamukaffetta ryystäessään? Mitä nautintoa siinä on? Parastahan ristikon ratkonnassa on se hidas nautiskelu ja se, että pitkän pohdiskelun jälkeen vihdoin hehku lamppu syttyy pään päällä.

Moni ristikkopalstalainen kuitenkin tuntuu saavan eniten tyydystä siitä, että saa ristikon mahdollisimman nopeasti valmiiksi, mieluummin tietenkin ennen muita, ja että pääsee sitten elvistelemään nopeudellaan.

Ei ole hyvä tämä nykyajan ainainen kiirus ja hoppu. Taustalla tehtävä ja koko ajan edistyvä sivujen uudistustyö ei näy vielä täällä netissä. Minua ilahduttaa suuresti saadessani huomata, että tarkistuskäyntejä Monogrammiin tehdään.

Muutamien tarpeellisten formaattien löytäminen on osoittautunut ongelmalliseksi. Valmiita, täytettävissä olevia ristikkoja on pilvin pimein, mutta minä tarvitsen rungon, johon te voitte täyttää. Olen laatinut ristikkoja n.

Jos joku teistä, ystävät, osaisi neuvoa minua tässä runkoasiassa, niin otan tiedot sen löytämiseksi nöyrän kiitollisena vastaan. Muitakin ongelmia toki on, mutta ne ovat hallinnassa. Sormeni ovat syyhynneet jo kauan päästä eteen päin tässä sivustoasiassa. Tiedän, että ennen pitkää tulemme onnistumaan. Kiitän teitä kaikkia tuestanne, jota olen monin eri muodoin saanut vastaanottaa.

Toivon, että myös tänne vieraskirjaan tulisi merkintöjä. Kuten näette, voimme vaikkapa ylläpitää keskustelua täällä. Sain veritankkausta torstaina ja eilen. Hemoglobiini oli vajonnut alas sytostaattikuurin aikana. Nyt elämä hymyilee jälleen, toivottavasti meille kaikille, ystävät!

Lihis ajatteli kirjoittaa kerrankin jänispalstalle selvin päin, kun vappusimassa kirjoitettuja tekstejä saa aina hävetä jälkeenpäin. Ei ole vielä tullut asennettua koneeseen sitä alkolukkoa. Lihis kävi eilisiltana tarkastamassa viikonloppuisen myrskyn jälkiä. Lähistön kuntopoluille oli kaatunut useita puita, isoja mäntyjäkin.

Johdot olivat maassa monessa kohtaa ja lyhtypylväiden lyhdyt pilunpäreinä. Toivottavasti eivät pyörillään hurjastelevat lapset aja pimeässä ulkoiluteillä makaaviin runkoihin. Metsän laidan omakotitalot olivat kuin ihmeen kaupalla säästyneet, koska puut olivat rojahtaneet metsään päin.

Lihis täytteli peiton alla Hesarin perjantairistikkoa sunnuntai-iltana, eikä tajunnut, kuinka raju myrsky oli todellisuudessa ollut. Ihme, ettei oman pihan huonokuntoinen kolmihaarainen koivu kaatunut. Ehkäpä se pitäisi kaataa ennen seuraavaa myrskyä? Lihis matkustaa ensi viikolla Kulosaareen tapaamaan vanhaa lukiokaveriansa, joka asuu ulkomailla, mutta lomailee perheineen Suomessa siskonsa luona. Yleensä Lihis on sitä mieltä, että lapset vain meluavat ja sottaavat, mutta tuon perheen lapset ovat erittäin hyvin käyttäytyviä ja tosi kauniita kaiken lisäksi--eksoottisia japanilaissuomalaisia tenavia.

Lihis toivottaa kaikille lukijoille hyvää tai edes siedettävää vointia! En ole kuullut Ulpukasta mitään. Hän on joskus ehkä vuosi sitten kirjoittanut kerran pari ESS: En tunne häntä mutta uskon, että hän kyllä vierailee täällä ja näkee viestisi. Minä en ole ollut milla palstoilla esillä ja täälläkin turhan harvoin omasta mielestä. Nyt kyllä pysyttelen Suomess mutta niin olen sanonut jo ainakin parikymmentä kertaa mutta ikä alkaa jo olla sitä, että kotomaa kiinnosta taas. Olipa ilahduttavaa lukea viestisi.

Olet sydämellisesti tervetullut vierailemaan luonani. Tiedätkö mitään ystävästämme Ulpukasta? Pidän suuressa arvossa niitä keskusteluja, joita olemme käyneet netissä. Lihantarkastajan kanssa yhteytemme on säilynyt. Hän todellakin kävi täällä silloin yhtenä kesänä. Uusiutuvat kotisivuni tulevat tarjoamaan keskustelupalstan ja ristikkolehden. Monogrammi tietenkin jatkaa toimintaansa entistä ehompana.

Tänä aikana, jolloin olen joutunut taistelemaan sairauden kynsissä, olen oppinut elämästä paljon lisää. Tämä aika on lisäksi antanut minulle kaksi lastenlasta, poikia molemmat. Elämäni on seesteistä ja onnellista, samaa toivon kaikille muillekin. Hyvät ystävät ovat tärkeintä, mitä ihmisella on. Teitä hyviä ystäviä on kertynyt matkani varrella joitakin ja nyt tuntuu hyvältä, etten ole joutunut vihamiesten piirittämiseksi.

Yksikään kivi ei hierrä kengässäni. Tulen jatkamaan keskustelua netissä niillä voimin, jotka saan pitää. On ollut vaikeita hetkiä ja tänäkin päivänä joudun turvautumaan monessa asiassa muiden apuun, sillä fyysiset voimani eivät riitä samaan kuin ennen.

Kaikkea hyvää teille ystävät! Elämä voittaa, vaikka me joutuisimme toisinaan tappiolle tässä suuressa kisassa, mitä elämä on. Niin on aika vierähtänyt ja Penakin kertoi kovan uutisen. Sinut tunnen vain Scypen kautta ja täällä palstalla mutta oli lämmin tunne silloin, kun ollessani siellä Indonesian viidakossa savun keskellä ja tarjosit "kättäsi" keskustelukumppaniksi.

Olin tosiaan siellä yksin viidakossa ja oli kiva vaihtaa kuulumisia ja laitoinpa kuviakin lattiasta, jotka julkaisit. En vaan ehtinyt käymään silloin siellä nurkilla ollessa mutta uskoisin, että piipahdan vielä sielläkin. Olet aika lämminhenkinen toist huomioon ottava kaveri.

Vielä näkyy kovin vähän täällä siitä, että sivuja uudistetaan. Työ on kuitenkin käynnissä, minkä näkee siitä, että "jäniskuvaa" kannessa muutellaan. Pysykää mukana, työtä tehdään yhteiseksi parhaaksemme. Työmäärä on suuri ja minä vaikeutan sitä tunkemalla nokkani joka paikkaan. Jos joku lukijoista tietää miten minut saa hätistettyä loitommalle, niin kertokaa se toki tällä palstalla. Tätähän minä en voi olla ottamatta huomioon.

Lukijoiden sana on aina painanut minulle enemmän kuin omani. Kunhan pääsemme kokeilemaan uutta sivustoa, näytän teille kaikille hieman, miltä kuvagalleriani nykyään näyttää. Pitäkää yllä keskustelua, elämä ei ole murehtimista varten.

Olet tervetullut vierailemaan kodissani, minun matkustamiseni on hieman hankalaa. Ajan kyllä autoa, sen voin tehdä koska selviän nappeja painamalla ja hieman ratista ohjailemalla. Ahventa savustamme pihapatiolla ja tarinoimme mielenkiintoisista asioista.

Minulla olisi sinulle paljon kerrottavaa. Sellaistakin, mistä olisit ammatillisesti kiinnostunut. Jos olet yhteydessä, niin kerro myös Ulpukalle ja Possulle, että kaipaan myös heidän juttujaan. Viritin itseni gästbokenin taajuudelle, ihan huvin vuoksi, monen kuukauden tauon jälkeeni. Ajattelin, että ei kai kukaan taaskaan ole vastannut Lihiksen turhiin jorinoihin. Mitä voisin sanoa, Pena? Olet yksi parhaimmista, lämpimimmistä, ihmisistä, mitä olen koskaan tuntenut. Olen pahoillani, etten ollut parempi ystävä sinulle.

Me tykätään molemmat kanoista, sinä olet vähän parempi pyöräilijä sun pyöräsi jatkaa sun perintöä, annoithan sen hyvälle tyypille. En kaunistele asiaa, vaan toivotan sinulle hyvää matkaa! En usko, että enää tapaamme, mutta jos niin käy, kätelkäämme ja halatkaamme!

Ehkä olen väärässä ja me tapaamme sittenkin? Monen ihmisen on vaikeaa suhtautua jyrkkiin elämänmuutoksiin, niin minunkin.

Viimekssi kuluneiden aikojen tapahtumiin kuuluu, että olen menettänyt elämän tärkeimmän lahjan; terveuyteni. Olen sairastumut luuydinsyöpään, sen ennuste on huono. Voimani ovat kadonneet, tutut eivät tunnista minua pyörätuolissani, vasta kun avaan suuni, he kertovat tunnistavansa minut äänestä. Iloa rankkaan elämääni on tuonut kaksi asiaa. Tänä aikana tyttäreni on synnyttänyt kaksi komeaa poikalasta!!!

Isoisän rooli sopii minulle oikein hyvin. Se antaa jokaiselle päivälle tärkeän merkityksen, se myös innostaa minua etsimään itsestäni lisää elivoimaa, jotta minusta jäisi pojille edes jonkinlainen muistikuva siitä miltä minä näytin, kuinka puhuin ja kuinka heitä rakastin.

Siitä on tulossa Oy, jonka toimialaan kuuluu lehden lisäksi eräs toinenkin asia, mistä saatte tietää myöhemmin lisää. Työryhmä on jo olemassa ja tekee kovasti töitä sen eteen, että näöillä sivustoilla; nettiin tulee kokonainen sivusto, elämä rynnii voimakkaasti eteen päin.

Olkaa kuulolla, pyydän sitä teiltä kaikilta! Eipä tällä kanavalla ole kovin ruuhkaa. No nyt possu sikailee Norjassa, Bergenissä työhommissa. Lähdin kylmää Suomen kevättä karkuun ja miten kävi. Kun tulin tänne niin räntää satoi ja oli kylmä. Nyt on jo lämmennyt jonkin verran.

Siellä taitaa olla hikiset oltavat siellä härmän maassa. No kohta tullaan katseleen niitä helteitä. Lihis yllättää taas juuri kun sitä vähiten odottaa. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Lihiksen hyvin ikävä velvollisuus on huomenna kunnioittaa läsnäolollaan äitinsä hautajaisia.

Pitkäaikainen sairaus vei voiton ja Lihiksen synnyttäjä poistui keskuudestamme tammikuussa. Vaikkei Lihis ollutkaan viimeisinä vuosina kovin läheinen äitinsä kanssa, ovat viime viikkojen tapahtumat herkistäneet Lihiksen kovan kuoren alta. Onneksi Lihis ehti jutella äitinsä kanssa hänen viimeisinä elinpäivinään. Viimeinen muisto hänestä on rauhallinen--äiti tiesi loppunsa olevan lähellä, ja odotti jo siirtymistään seuraavalle tasolle. Lihis ei ole vielä itkenyt tai muuten ilmaissut suruaan, mutta varmasti senkin aika tulee, kunhan akuutti stressi helpottaa.

Nyt Lihiksen pitäisi yrittää olla kerrankin epäitsekäs ja tukea niitä äidin sukulaisia ja läheisiä, joita hänen poismenonsa eniten kosketti.

Kuten Pave Maijanen aikoinaan kähisi: Kuumaa on ja Afrikan huumaa täällä Togossa. Alkaa jo kohta kaipailemaan kunnon räntäsateita ja lumituiskuja. Sellainen graadia päivisin, ei tuule, kosteus yli 90, alkaa olla valkoiselle taatelintallaajalle liikaa. No parin viikon päästä kotomaisemissa ja uunna vuonna takaisin. Tuntuu olevan koko Afrikka samanlaista meni mihin maahan tahansa. Mitenkä onkaan ollut sama arkitehti joka paikassa.

No täytyy minunkin palata tänne. Eipä sitä kerinnyt käymään Ahlaisissa mutta joskus toiste. Täytyy kertoa kuulumisisa tänne jos on mitä kertoa. Jouluksi kotiin ja uunna vuonna takaisin. Onko tämä gästboken nyt sitten lopullisesti kuollut? Lihis tsekkaa tämän kerran kuussa tai kolmessa. Lihis kärsii erittäin pahasta unettomuudesta nykyään. Jos Lihis saa nukuttua, unet jäävät neljään tuntiin.

Sitten tinnutus vaivaa taas seuraavaan viikonloppuun. Välillä tulee mieleen, että pitäisikö tehdä Robert Enket ja hypätä junan alle, että ujellus lakkaisi. Lihis ei ole käynyt sikalenssurokotteessa. Lihis ei kuulu riskiryhmään.

Hyvää tai ainakin keskinkertaista joulua kaikille, jos Lihis ei enää ennen sitä palaa gästbokeniin! Lihis oli ensimmäinen paikalla, kun yksi iäkäs naishenkilö eilen ensin kauppareissullaan pysähtyi, sitten hiljaa luhistui asfalttiin.

Lihiksen kanssa melkein samaan aikaan paikalle sattui nainen, jolle Lihis isompana ja lihavampana antoi ohjeeksi soittaa ja kertoa, että iäkäs nainen on tuupertunut maahan, ei elonmerkkejä.

Nainen kuoli Lihiksen syliin. Tai ehkä hän oli kuollut jo tippuessaan asfalttiin. Polvillaan takoessaan elämää luhistuneen rintaan Lihis näki monentyyppisiä ihmisiä: Sitten oli niitä, jotka vain kävelivät ohi. Lihiskin olisi voinut kävellä ohi ja tuloshan olisi ollut sama--kroppa eli raato tuli, mutta miten voisi elää, jos tietäisi, että jätti jonkun ihmisen kuolemaan ja vain käveli ohi?

Viikon uutinen oli tietenkin se, että Suomen McDonalds on syöttänyt asiakkailleen salaa islamilaisittain teurastettua lihaan dvs. Miksei tätä voitu kertoa asiakkaille?

Taasko on jotain salattavaa, kuten vaalirahoituksessa? McDonaldsin alihankkija kertoo, ettei imaamin suojelema rituaaliteurastus eroa millään lailla normaalista, mutta imago on jo mennyt. Lihiskin suhtautuu asiaan epäillen, eikä käy enää Mäkkärissä. Miksi kristittyjä saa loukata syöttämällä heille islamilaista ruokaa, mutta jos islamilaisille yrittää samaa, päitä katkeaa?

Onko meillä suomalaisilla geneettinen tarve olla kontalleen johonkin suuntaan? Ensin piti kumartua Neuvostoliiton suuntaan, nyt Mekkaan? No eniwei, sitä Lihis vaan halusi terottaa, että ei kisojen kuningatar ollut Hollolan Aikku, vaan joku muu. Vaikka meille niin uskoteltiin toisin.

Onko se "terottaa" vai "teroittaa"? Tero esiin, Esa taakse! Routa ajoi porsaan gästbokenin ääreen, tai siis Lihiksen. Baseballin kestosuosikkini Chicago Cubs tippunee suurella todennäköisyydellä play offseista--Colorado Rockies vienee wild card -paikan. Menestystä ei kai tule jenkkifutiksen Miami Dolphinsillekaan, futiksen Liverpoolille tai täkäläisen koriksen Lahden Namikalle?

Nuo olivat Lihiksen suosikit. Lätkä ei jaksa innostaa, kun sitä pelataan tosissaan vain parissa maassa. Mikä siinä on, että nyt kun pelataan koriksen EM-kisoja, joita jännittävät miljoonat katsojat, ei tv-kuvaa saada tänne peräpohjolaan kuin Viasatin kautta? Me katsellaan tasatyöntöhiihtoa talvella aamusta iltaan ja ollaan tyytyväisiä, jos MM-kisoista tulee edes yksi tasatyöntömitali. Meidän mielestämme Aino-Kaisa Saarinen on kisojen hiihtokuningatar, vaikka hän oli vain toiseksi menestynein yksilönaishiihtäjä.

Olemme sokeita, me lottovoittokansalaiset. Petteri Hirvonen sanoi viime talvena osuvasti jossain lätkästudiossa, että suomalaiset ovat menestyshulluja, eivät urheiluhulluja. Siksi me emme uskalla kannustaa huonosti pärjääviä.

Kansantalous menee kuralle, kun keihäästä ei tule mitalia. Kuka johtaa meitä seuraavat kaksi vuotta, kun Teron keihäs ei lentänyt sitä vaadittua 87 metriä? Ruotsalaiset hinttarit ovat onnellisia, vaikka keihäs ei ole Norjan ja Suomen välissä lentänyt oikeastaan mihinkään tällä vuosituhannella Ruotsi on se maa Norjasta itään Halonen, ota kantaa, perkele!

Lihis on aika lopussa. Ei jaksa enää, varsinkaan tätä yksinpuhelua. Tästä tuli viimeinen viestini tälle palstalle. Katselin naisten Suomen golf-turnauksen: Minealla oli hyvä peppu. Miksei sitä näytetty enemmän? Voittaja Beatriz Recari oli niin upea nainen kuin vain voi olla. Toivotan possulle hyvää ja vähäpekonista jatkoa ja toivotan Ahlaisiin kaikkea parasta!

Rakastan kaikkia ahlaislaisia, siunausta teille kaikille! Nyt poistan Monogrammin suosikeista! Lihis ei pariin viikkoon ole vilkaissut tänne--aika muutos vuoden takaiseen aikaan, jolloin Lihis vielä purki kirjoitusripuliaan jopa useamman kerran päivässä.

Kreikan sanasta johtuu termi hysteria, jonka antiikin viisaat miehet tuumivat johtuvan kohdusta, eli siitä varmaan vuorostaan johtuu, että miehiä harvemmin nykyäänkään kutsutaan hysteerisiksi. Oli miten oli, niin ainakin lääkärit käyttävät ihan sekaisin noita uteruksia ja husteroita--ja sitten kun siihen vielä pläjäytetään päälle lääkäreiden kansainvälinen huono englanti ja suomi, niin a vot, lääkäreiden salakieli on valmis!

Golfia taas pelataan kohtapuoliin Amerikassa ja Tiger on suosikki. Lihis kuitenkin aina on vähemmistöjen puolella, eli kannattaa "väärältä puolelta" lyöviä kuten Phil Mickelson , pelaahan Lihiskin sillä lailla, kun kerran 10 vuodessa pelaa minigolfia.

Mutta sympatioita keräävät myös nämä ikuiset kakkoset, joille soisi jo vihdoin voiton. Phil Mickelsonkin oli pitkään sellainen, kunnes vihdoin voitti Majorin jokunen vuosi sitten.

Colin Montgomerielta ilmeisesti jäi se Major voittamatta, vaikka mies oli huipun lähellä vuosia, jäi kakkoseksi Majoreissa peräti viisi kertaa ainakin Wikipedian mukaan. Ehkäpä Espanjan Sergio Garcia voittaa tämän turnauksen? Hän on ollut kakkonen vasta kolme kertaa. Jos noille ammattilaisille kakkossija saattaa olla pettymys, niin vuotiaalle Tom Watsonille äskettäinen Openin kakkostila oli varmaan pieni yllätys.

Missä muussa urheilulajissa voi lähes eläkevaari haastaa tuolla lailla nuoret salskeat miehet? Meillä Lahdessa loppuivat juuri veteraanien MM-kisat. Varsin vaikuttavia suorituksia, yksikin pappa yli satavuotias ja täysillä mukana! Mutta noista kisoista enemmän seuraavalla kirjoituskerralla. Etkös tiedä, että en oo riskiryhmää. Eihän sikainfluenssa tartu ihmisistä sikoihin, joten turvassa ollaan. Golfia on tullu iskettyä, metsää raivattua, koiran raapimia ovenpielestä kitattu, maalattu ja koiralle puhe pidetty.

Viimeeksi koira pirulauta jo tuoreena söi kitit ja maalit. Nyt oli niin kova puhe, että toivottavasti ainakin pari päivää kestää paikkaukset tai sitten se on ,??

On ollut niin "kiirettä", että ei oo vielä 2 vuoteen ehtinyt Penan luona käymään mutta tullhaan tullhaan. Yritin kirjoittaa Etelä-Suomen Sanomiin ja kysyä, että voisiko sitä etukäteen potilas saada tietää, että mitä lääkettä annostellaan 10X ja mitä ei--jos noin niinkun haluaisi selvitä sairaalakeikastaan hengissä.

Ei julkaistu Lihiksen kymysystä Taitaa olla tuo kiihkouskovaisen Heikki Hakalan päätoimittama lehti niin kytköksissä Päijät-Hämeen Keskussairaalan lääkäreihin, että journalistinen riippumattomuus on mennyt sen siliän tien.

Siinä lehdessä ei koskaan ole julkaistu yhtään pitkää jumalaa kritisoivaa kirjoitusta, mutta aina kun Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherra Pekka Särkiö haluaa jotain kirjoittaa, niin sille löytyy tilaa ja aika vitun ison kuvan kanssa. No tervepä terve, possu, sinä riskiryhmän jäsen! Lihis on valmistautunut pandemian iskuun pitämällä kunnostaan huolta. En tiedä, mitä odottaa, kun minulla ei ilmeisesti ole koskaan ollut edes tavallista influenssaa. Suurimmat kivut ja vaivat on aiheuttanut päästäni apinan raivolla ulos haluava viisaudenhammas, joka ilmoittaa itsestään pitämällä minut hereillä muutaman yön joka kevät.

Stressi ja unenpuute laukaisevat tuon ilkeän episodin. Kun ikää tulee, niin oppii tulkitsemaan ennusmerkkejä ja oireita ja yhdistämään ne tulevaan kohtaloon--tiedän mm, että jos en saa nukuttua, seuraavana päivänä tinnitus on hirveä--ei parane mennä musiikkitalon monttuun tai muuallekaan viulunvingutusta kuuntelemaan silloin Ei tuollaista voinut tietää parikymppisenä.

Eikä silloin unenpuute vaivannut kyllä muutenkaan. FC Lahti se sitten teki uskomattoman tempun ja meni tämän salaperäisen uuden Euro-cupin 3. Jari Litmanen latasi voittomaalin ja suomenbrassi Rafael puski ns. Kerrassaan mahtava homma, vaikkei tämä mikään Mestareiden liiga olekaan! Parasta tässä on tietenkin se, että Antti Muurisen HJK tipahti käsittämättömästi jatkosta hävittyään kotona jollekin rupiselle baltialaisseuralle Lihis ei yleensä lyö lyötyjä, mutta kyllä nyt Klubi ansaitsee sen--ei rahalla saa näköjään kaikkea!

Ja meillähän on Litti, joka ei enää ole myynnissä, jonka pelkkä olemassa olo tuo pari prosenttia lisää tsemppiin muille pelaajille. Seuraavalla kierroksella tulee vastaan Brügge Belgiasta, tuosta pedofiilien ja ruokatoksiiniskandaalien luvatusta maasta.

Jos joku uskalsi odottaa, että Lahti selvittää slovenialaiset, niin ei varmasti kukaan usko, että Brügge kaatuu. Jos niin käy, niin se olisi vuosikymmenen yllätys--suurin suomalainen futisteko sitten Sami Hyypiän ja Litin Mestareiden liigan voiton, HJK: Olen aina ollut Lahden Reippaan puolella en tosin mikään mieletön fani , joten rankkaan Reippaan vanhan kasvatin Litin suoritukset kaikkien yläpuolelle.

Sitten tulee Sami, sitten Kyykkä, sitten ehkä Klubi. Mitä uutta, eihän ne kulje nytkään. Poliisit puoliksi pois töistä? Kumpi jää kotiin, lukutaitoinen vai kirjoitustaitoinen? No sitten voi tavallinenkin pulliainen uskaltautua sairaalaan! Päijät-Hämeen keskussairaalan lääkärit saivat vastikään sakot oikeudessa, kun olivat tappaneet potilaan antamalla tälle kertaisen määrän reumalääkettä. Että sillä lailla, sanoi Tsaikovski, kun varasti Sibeliuksen mopon.

Lihis ei mene sairaalaan kuin vasta jalat edellä! Jos ei muuten henki lähde, niin ainakin siellä sitten!

Ja lääkäreiden hyvä veli -järjestelmä hoitaa sen, ettei heitä saa vastuuseen vaikka tumpeloinnin taso olisi järkyttävä. Kuulemma junat seisoo, linja-autot ei kulje, poliisit on puolittain töissä, pankista ei saa rahaa, lääkärit on sairaana, joko tuli kaikki. Saatana miten tyhmää hillua siitä mitä ei oo. Ja jos tulee niin asperiini naamaan ja terävä läpsy perseelle niin se on siinä. Tirana voitti , mutta Lahti meni jatkoon! Itse pidin pääni ja pelasin Tiranaa, mikä kannatti.

Harvemmin näkee, että jonkun joukkueen kerroin nousee kahdesta kolmeen, ja se silti voittaa, mutta nyt niin kävi. Tästä on hyvä jatkaa. Nyt vain leuka rintaan ja kohti uusia epäonnistumisia! Lihis on vaihteeksi nollalinjalla.

Ei jaksa enää tässä iässä ottaa napanderia kuin kertaa kuussa, tai muuten yhtämittainen väsymys vaivaa. Kyllä istuu tiukassa tämä keskustan Jarmo Korhonen! Nyt on torstai ja mies astuu julkisuuteen maanantaina, vaikka olisi syytä astua ihan heti. Hänen pysyminen paikallaan on ollut pieni ihme--ainakin Lihis olisi toivottanut Korhoselle hyvää jatkoa muissa tehtävissä jo ajat sitten.

Ei tämä enää voi olla muuta kuin epätoivoista vallanhimoa, kun kaveri ei auta yhtään sotkujensa selvittämisessä, vaan aina kysymysten esittämisen jälkeen katoaa maan alle. Nytkin hän on lomamatkalla. Oppositiollehan tämä sopii, koska Korhosen itsepäisyys syö koko ajan hallituksen kannatusta.

Mutta hallituksen onneksi oppositio on yhtä kuin yksi mies eli Timo Soini, koska demarithan ovat yhtä sekaisin kuin Matti Nykänen parin kaljan jälkeen. Itse löin vetoa Tiranan puolesta, koska sehän saa voittaa 2 maalilla ja silti Lahti menee jatkoon Lahdessa pelattiin Jostain syystä kuitenkin Lahden vedonlyöntikertoimet ovat syöksyneet, syystä mitä en tiedä, joten näköjään kaikki muut vedonlyöjät ovat kanssani eri mieltä.

Ei tällainen kerrointen heittely voi johtua pelkästään siitä, että Jari Litmanen sittenkin pelaa. Noh, oli miten oli, toivon tietenkin joka tapauksessa, että Lahti menisi jatkoon. Parhainta olisi, että Tirana voittaisi vaikkapa , näin minä voittaisin vedon ja Lahti porskuttaisi seuraavalle kierrokselle.

Oletan, ettei Litti pelaa kuin vähän aikaa, koska häntä halutaan säästää. Ja ilman Littiähän Lahti ei saa maaleja aikaan kuin vahingossa. Alpo Suhonen siirtyy Sveitsin lätkäliigan Klotenin johtajistoon. Viime viikolla hän jätti Porin Ässät terveyssyihin vedoten. Ei kauaa nokka tuhissut, kun nimi lähti uuteen sopimukseen. Raha parantaa näköjään kaikki vaivat. Liekö sitten Apen avovaimo, entinen kommari, nykyinen vihreä, Sinikka Sokka, vaikuttanut muuttopäätökseen.

Aivan loistavaa valojen ja varjojen leikkiä! Tästä on kulunut vuosia, kun olen viimeksi antanut vain palaa! En jaksa enää miettiä, mitä muut ajattelevat, annan vain palaa Maailman paras pändi pysäytti. Kuka oli Eleanor Rigby? Se oli sen tanskalaisen teloittajan nimi.

Sille satoi naisten rakkauskirjeitä selliin. Itähelsinkiläinen luuseriräppäri halusi nimekseen Steen Christensenin, mutta se ei käynyt, joten se kommari-wannabe joutui tyytymään muuhun. Sitten se pääsi telkkariin, toistuvasti. Minä en voisi kysyä poliisin teloittajalta yhtään kysymystä.

. Isosisko saa sinut hallita häntä. Ohut ebony kauneus vittuile valtava kalu ja saa kuuma kuormitus hänen kasvonsa. Mitä ole siskoni haluaa . Drick liten ålutte velille ihen vaan vaihteluvuåksi ja kåskisryyppy pereen kyytipåikana. åta Espoolainen totesi: "Ja siitä päättelen, että sinulla on vaimo, niin et ole homo. .. Mies on aivan yllättynyt siitä, että niin upea beibi heiluttelee hänelle kättään, Toinen vetää ylös 40 senttisen ja sanoo: Kattos, ihan kuin ukon kalu. kiimainen, karvainen, pappa, homo karhu porno videot, homo isä porno videot, homo itsetyydytys porno videoita, miesten porno videoita.

: Upea kalu kalua velilta homo

ISOA KYRPÄÄ EROOTTISET HOMO TARINA 771
Upea kalu kalua velilta homo Seksipuhelin gay seksiseuraa porvoo
ELOKUVATEATTERI HOMO MARILYN SEINÄJOKI SEKSI KALU Mutta hänen tuli ottaa selvää eräästä Jack Pearson Mickin peitenimi boliviassa - nimisestä - tai sen nimisenä esiintyvästä miehestä. Siellä Sihirley otti enskerran käteensä Meis gay sex sexwork. Mari Kiviniemen näytöt ovat vielä antamatta, joten en puutu hänen poliittiseen kyvykkyyteensä - vielä. Poika esitteli itsensä kohteliaasti ja kesti pienen tovin puhelun alussa, ennen kuin tajusin tarkalleen, kuka tuo soittaja oli. Se, että he voittivat on todellakin läski kalu kallio thai hieronta gay. Asun Suomessa, haluan käyttää tätä välineellä ilmoittamaan kaikki laina hakijoiden oltava hyvin varovainen, koska siellä on huijauksia kaikkialla. Mua saisi panna joka suunnasta vaikka useampikin mies peräkanaa.

Upea kalu kalua velilta homo

Hänestä ei tullut pelkästään hyvä. Hän itki vuolaasti, tyttö sylissään, joka hoki hänelle, ettei ollut mitään hätää. Tätä hän ei kertonut Artuhrille. Hetkessä oli ensi kertaa edes pilkahdus toivoa hemmetti soikoon. Hän rakasti tytärtään, toisin kuin vaimo, jolle lapsi oli vain jokin tuntematon ihminen josta piti huolehtia. Mutta muistiko kukaan niiden tapettujen poliisien nimiä? Miten joku korkeampi voima voi sallia tämän riiston?

ISKURI GAY SEX IN TAMPERE